Unihommia osa 2 (kai?)

Moromoro. Suuret pahoittelut vaan armaille lukijoilleni siitä, etten ole kirjoittanut. Itsenäisyyspäivän jälkeen keskitin koko olemukseni odottamaan joulua kuin paraskin kirkassilmäinen, puhdassieluinen pieni lapsonen Disney piirretystä, jollainen toki itsekin olen. Silmien kirkasta katsetta tosin samensi keskiolutpainotteinen visiitti kotikyläni yöelämään. Ei siitä sen enempää. Ihan vaan siitä syystä että ei se juuri kertomisen arvoinen juttu tälläkään kertaa ollut.

Sitten  kun se typerällä jeesuksen synttäriteemalla koristeltu pakanajuhla koitti, oli aika antautua armottoman hedonismin valtaan ja syödä ja juoda ja syödä ja juoda, ja josko sitä vielä vähän söis ja jois. Seuraavaksi olikin kiva kopata matkaan joku maailmanlopun bakteeri ja värjötellä kovassa kuumeessa paksun vällypinon alla, sekä pohtia uskaltaako sitä käydä nukkumaankaan edes. Pakki kun oli siinä määrin sekasin, että katsoin lakanoiden tahattoman värjäysprosessin olevan aivan mahdollinen siinä yön pimeinä tunteina kuumehoureisia unia nähdessä. No, ei siinä kuitenkaan niin käynyt ja elävien kirjoissa ollaan taas.

Unien laatu nyt vaan jatkuu kuumehoureisena. Siinä se tosin on pysynytkin käsittääkseni koko ikäni ajan. Viime yön seikkailuista tosin en muista kuin päätöksen. Hengasin täällä Ulan Batorin kunnan(nimi muutettu) perämettissä porukoillani ja vanhassa huoneessani. Muistaakseni johonkin oli lähdettävä muutaman tunnin sisään, mutta odottelu tahtoi käydä suhteellisen pitkästyttäväksi. Onneksi taskussa oli supermakee metsästyssimulaatio. Se laite oli tuolla ylhäällä kuvattua Pocket Pod -kitaraefektilaitetta muistuttava laite, jossa oli perus älypuhelimen näyttö. Ja se "simuloi" metsästystä luomalla tyhjästä eläimiä joita sitten piti ihan konkreettisesti metsästää.

En tiedä mistä moisen jumalkoneen olin hankkinut, semminkin kun en ole edes metsästyksestä ikinä kiinnostunut, mutta omistinpa kuitenkin. Ei mun tehnyt kyllä mieli mitään ruveta lahtaamaan. Koitin käyttää konetta vaan saadakseni söpön pikku sopulin pyöriin nurkkiin kaveriksi siinä odotellessa. En kyllä sitäkään osaa sanoa, miksi just sopuli kaikista maailman eläimistä. Se perkeleen kone kuitenkin rupes prakaan enkä saanut sopulia kaveriksi. Sen sijaan se rupes räiskiin mun huoneeseen kaiken maailman lukkeja ja hämähäkkejä. Ei ollut kivaa sitten yhtään, vaikka pahimmasta hämähäkkikammostani oonkin jo yli päässyt. Mutta siinä kohden vasta rupeskin harmittaan, kun se laukas mun huoneeseen mekastamaan öttiäisen, jonka kaltaista en sitten ikinä ollut nähnytkään.

Se oli aivan helvetin iso, siivekäs, musta ja muistutti malliltaan rukoilijasirkkaa, paitsi että oli sirkkaa huomattavasti läskimpi. Se rupes sitten lenteleen ympäri mun huonetta ja piti samalla omituista, viuhuvaa ääntä. Vähän samanlaista mikä lähtee, kun halkoo jollain ohuella pajuoksalla ilmaa. Kokoa oli tosiaan ököllä sen verran, että on aika siinä ja siinä riittäiskö yks kämmen sen pitelemiseen. Ei siinä että kannattaisko mokomaa pidellä, kun äärimmäisen vihanen se oli myös. Allekirjoittaneenkin päälle se kävi heti kun hoksas.

Ei kai siinä sitten muuta kun äkkiä karkuun. Pitkälle en kyllä päässyt, kun huoneeni oven takana välittömästi alkavissa rappusissa piti vetää loppuvuoden komeimmat lipat. Ei äidin villasukat oikein pitäneet. Onnistuin rappusten alapäässä selälläni maatessani läppäseen päälle höökivän ötsimötsin pois, mutta puraseen se kämmenselkää onnistui. Se sattuikin sitten siinä määrin, että kivusta syntyneen vihan, sekä pelon aiheuttaneen adrenaliinin voimalla nousin äkkiä ylös ja puskin otuksen hengiltä seinää vasten. Siis päälaki edellä juoksin seinää pahki ötökän liiskaksi. Täytyy sanoa, ettei ihan äkkiseltään näin hereillä tulis mieleen tehdä.

Uroteon tehtyäni hain nyt jo rauhoittuneen metsästyssimulaation ja etsin tietokannasta, minkä helvetin perkeleen olin itseni kimppuun oikein onnistunut usuttamaan. Löytyhän se. Ötökkä oli luokiteltu agressiiviseksi ja lievästi myrkylliseksi, ja sen latinankielinen nimi oli LED Diamonds. Siinä vaiheessa piti jo sanoa itellekin unen läpi että oliskos sitä nyt jo aika pikkuhiljaa herätä.

Ai niin joo

Hyvää itsenäisyyspäivää, hail satan ja näin päin pois.

huomenta

Mun isä oli joskus kivikaudella menossa baariin erään sukulaisemme kanssa. Aivan täysin naamat kumpainenkin herrasmies. Poke siinä tietenkin hymähti että menkääs pojat kotiin, ei tänne tuossa kunnossa tulla. No, mun isä oppi aikanaan upseerikoulutuksessa käyttään ääntään siihen malliin, että siitä lähtee ihan oopperalaulajan mölinät. Tai lähtis, jos se ei ois äänihuuliaan vanhuudella ja päivittäisellä sikariaskilla karhoittanut. Helvetin suurivolyyminen, auktoriteettia huokuva jylinä siitä kuitenkin lähtee kun se niin haluaa.

Se sitten julisti sille porttiorankille volyymiltään lähestulkoon Lemmyn bassoa vastaavalla äänellä että ETTEKÖ TE TIEDÄ KUKA MINÄ OLEN? MINÄ OLEN JAMMU TUUKKA(nimi muutettu) JA TÄMÄ TÄSSÄ ON SIMO KUUPPA(nimi muutettu)! Pääsivät sissään perkele! Pitäis vissiin opetella vaan lausumahan suureen ääneen Shakespearemaisen kohtalokkaita protesteja niin ei poketkaan mulle hekotellen pääsis viisasteleen, kun pyrin ravintilaan sisään mutta silmät harittavat kerta jaffaa jäykemmät onkin tehneet mulle kolttoset.

kauniin ruskeat, sokeat silmät

Teinivuosien epävarmuudesta eroon päästyäni oon ollut itseeni noin yleisesti ihan tyytyväinen. Olenhan sanoinkuvaamattoman komea, seksikäs, älykäs, viisas, lahjakas, luova, nyrkkeilyringissä päihittämätön, mestariampuja, keksijä, AIDSin parantaja ja lukemattomien naisten kaataja. Tai sitten aika tavallinen tallaaja, en muista. Yks asia kuitenkin harmittaa omassa itessäni. Mää en nää vittu mittään. Jotakin 16veestä asti on ollut pakko pitää rillejä. Muuten menee homma siihen että ihmisiä ei oikein tahdo tunnistaa kasvonpiirteistä ennen kuin ne seisovat muutaman metrin päästä. Näin ollen pitää ihmisten ulkomuodosta ja kävelytyyleistä jne etc yms tms arvailla että meneeköhän tuolla kaveri vai joku outo vaan. Lopputulos usein on sitten se, että morjestan kaupungilla tuntemattomille ja tutut ihmettelee että mikä vittu mua riepoo kun en edes leuan nykäsyä heille suo. Hymyilen myös tämän tästä nättien tyttöjen sijasta semmosille vihasille koukkunokkasille korpeille.

Tämä harmittaa, koska olisin mieluummin ilman. Aina on ollut vähän sellanen kalvava epäilys päällä, että vaikuttasin kyllä varmaan kauniimman sukupuolen silmään miellyttävämmältä jos en olis nelisilmä. Eikä tarvitse enää ees oikein epäillä kun eräs leidibestiksistäni, saatanan saamelainen, tokas että: "mikset käytä piilareita niin saisit sinäkin naisia joskus." Kiitti Girste(nimi muutettu.) Jos ottaa ne pokat pois, niin tulee muuten sellanen sokean epävarma fiilis mikä aika todennäköisesti myös näkyy. Sitten tietty jos joku nainen yrittää pientä silmäpelin poikasta etäisyyden päästä niin en tietty hoksaa ja parhaassa tapauksessa katon siihen suuntaan kulmat rutussa ja aivan täysin kujalla sokeuttani. Siinä sitten neito tuumaa, että voi että mikä ihmiskyrpä.

Piilarit piti joskus hommata, mutta ei siitä tullut mitään. Optikon takahuoneessa annettin reenilinssit ja sanottiin että silmään pistä mars mars. Pitkän ja tuloksettoman sähellyksen jälkeen sanottiin, että osta peili ja harjottele silmän sörkkimistä niin ei räpsy ne luomet niin herkästi. Ostin kyllä peilin, mutta se silmän tökkiminen on jostain syystä vähän jäänyt. Usein tuntuu löytyvän jotain muuta tekemistä. Porukat tarjosivat vero-oikasurahoillaan myös laserleikkausta, mutten kyllä kehannut ryhtyä vanhemmilleni usean tonnin euroreiäksi. Joskus on tullut mietityksi, että oliskohan pitänyt. En kyllä varmaan kehtais suostua vaikka aikakoneella takasin tilanteesen meniskin.

Lahjoituksia laserleikkaukseen otetaan vastaan. Kantsii laittaa vaan könttäsumma, kun muuten saattaa mennä VAT69:n ne äyrit. Vähän tekis mieli.

Sekalaisia ajatuksia

Nyt on luvassa sitten karkeaa äidinkielen raiskausta. Mun päivärytmi järkkäs mulle taas about tunnin ja vartin yöunet, joten en nyt jaksa keskittyä tuottamaan ihan niin hyvää kirjoitusta, mihin rahkeet ehkä muuten riittäisivät. Enivei. Sekalaisia ajatuksia:

-Saattaapi olla että tää mennee jonkun mielestä pilkun kanssa rietasteluksi, mutta sanon sen silti. Mua vituttaa pikkasen uskonnollisten ihmisten kanssa jutellessa se, että ne puhuu ateismista uskon asiana. Oli asiayhteys mikä tahansa, niin sanat "usko siihen, että jumalaa ei ole olemassa...." pistää mun silmään kun punakaartin lippukulkue piripäiselle härälle. Ei se nyt kuulkaa isin ja äidin pikku räkäaivot ole mikään uskon asia. Teismi on usko/käsitys, että on olemassa yliluonnollinen, persoonallinen jumala. Ateismi on tämän uskon/käsityksen puute. Jos joku lyö pöytään konkreettista näyttöä, joka todistaa jumalan/jumalien olemassaolon, niin sittenhän niiden kieltäminen muuttuisi uskon asiaksi. Mutta niin kauan kun tällaista näyttöä ei ole, ateismi on uskonto siinä missä punttisalilla käymättä jättäminen on harrastus.

-Tietoni evoluutioteoriasta ei juurikaan sen jäsentyneempi ole, miten se vuonna 2006 mulle lukion biologian 1. kurssilla opetettiin. Tietotaitoni myös maailmankaikkeuden, fysiikan, kemian sun muiden suhteen on äärimmäisen rajoittunutta. Jos joskus tulee keskusteltua asiaan perehtyneen ja ahkerasti ihmisten kanssa kinaavan uskovaisen kanssa, ei ole mitenkään epätodennäköistä että se esittää mulle kysymyksen, johon en osaa vastata. Onhan niitä toki sellaisiakin kysymyksiä, mihin tiede ei ole löytänyt vastausta ensinnäkään. No, bravo. Paukuttele vaan henkseleitäsi arvon uskovainen. Emmä kyllä käsitä miten tän nyt pitäis olla mitenkään todiste sinun näkemyksesi paikkansa pitävyydestä. Kyllä se raamattu mulle edelleen on vuosituhansia vanha kirjakokoelma, jonka kirjoitti äärimmäisen taikauskoiset Lähi-Idän partasudit. Ei mun maailmankatsomukseni muutu vaikka kuinka vertauskuvallisesti lukisin, miten minun tulee peseytyä ja olla saastainen iltaan asti, jos istun samalle tuolille mitä kuukausittaista punalippuaan heiluttava nainen..

-Meikä ei juuri välitä rotuajattelusta. En ole kyllä mikään superbiologi, mutta omiin rajallisiin havaintoihini perustuva näkemys on se, että elintaso, sosiaaliset lähtökohdat, ympäröivä kulttuuri sen sellaset määrittää minkälainen se ihminen sitten loppuviimeksi on. Ei niinkään ihon väri, nenän kurvit tai se kuinka suurella todennäköisyydellä ne kulmakarvat kasvaa yhteen. Meikästä on vitun typerää ja takapajuista vettää johtopäätöksiä ihmisistä niiden etnisyyden perusteella yksinään. En myöskään polta päreitäni jos näen eri "rotujen" edustajia painavan kylillä käsi kädessä. Veikkaan että en oo tän ajatusmaailmani kanssa yksin. Veikkaan etten oo senkään ajatuksen kanssa yksin, että jotkut kulttuurit ja yhteiskuntaolot tuottaa kyllä aika maailmanluokan vittupäitä. Kulttuurit, jossa naiset eivät ole miesten kanssa tasa-arvoisessa asemassa, perätuupparit saavat pelätä henkensä puolesta ja uskonnon herjaaminen johtaa väkivaltasiin mellakoihin, eivät ole meikästä järin sivistyineitä. Mua rassaa jos jonkun maailmanpelastajan rasisititutka räjähtää välittömästi silmille, jos joku Pena Peruspena köhähtäen esittää vastakarvaisen mietteen näiden maiden parhaiston ottamisesta Suomeen. Kun ei se välttämättä automaattisesti tarkoita, että se ois mikkään Raimo Roturealisti(vapaa-ajalla Ville Vaimonhakkaaja) valeasussa.

-Luen parhaillaan Nikki Sixxin heroiinipäiväkirjaa. Mötikät ei juuri oo ikinä napanneet musiikillisesti saatikka kiinnostaneet noin muutenkaan, mutta tää kirja vaikuttaisi olevan ihan mielenkiintoinen. Onhan se jollain kieroutuneella tavalla jännää lukea itsensä aivan paskakuosiin piikittäneen ajatuksia. Tuo myös perspektiä omaan elämään, että ehkä mun asiat nyt ei ihan huonosti olekaan vaikka ei nyt rahhaa oo ostaa uutta tietokoneen näyttöä ja vettää kallista viskiä perjantaina. Mutta sitä mietin että mikä vitun vesipää tuon kirjan ulkoasun on suunnitellut? Se teksti on oikeasti niin synkkää ja raskasta, ettei siihen tarvitsisi mitään vitun veriroiskeita, hirtettyjä nallekarhuja ja neulankuvia joka sivulle. Pointti menee perille ihan ilmankin. Helvetin helvetti. Ei siinä ees vielä mitään. Joku arjen supersankari on ihan oikeasti ollut sitä mieltä, että tummanharmaa teksti pikimustalla pohjalla on vitun hyvä idea. Sitä taustaansa hukkuvaa kärpäsenripulia lukeakseen tarvitsee jonkun tuhannen auringon voimalla porottavan ilmatorjuntavalonheittimen, vaikka oiskin ihan hyvä lähinäkö. Noni, taas mua harmittaa!

iltapäivän aatos

Tuotemerkit piilotettiin tupakka-askeista Australiassa (iltasanomat)

Ja tilalle lätkästiin herttaset, lääketieteelliset/taiteellisesti kantaaottavat kuvat kaikennäkösistä vaivoista mitä tupakointi saattaa aiheuttaa. Täytyy tässä kohden kyllä myöntää, että ite en oo ikinä pelänny varvaskuoliota kun oon keuhkojani tervannut.

Itse henkilökohtaisesti pidän tupakoinnista. Se on ihan mukavaa, emmä sitä muuten harrastais. Myönnän kuitenkin kyllä samalla sen olevan vähä pöljää hommaa. Pari viikkoa olen nyt ollut ilman ja jokusen kerran oon pannut merkille tuntevani itseni keskivertoa virkeämmäksi, eikä ne ylämäetkään konkelilla sotkiessa vituta ihan niin paljon, kun keuhkot ottavat enemmän happea vastaan. En kyllä silti allekirjota tuommosta pelottelutaktiikkaa, mutta se ei johdu siitä että itsekin poltan.

Tuosta Aussien hommasta tullee nimittäin olo että maata johtaa joku helvetin tarhatäti. Sellanen nutturanatsi joka kieltää kaikki hauskat lelut ja leikit eikä hymyile ikinä. Musta tuo on ihan sama kun joku hammaspeikolla pelottelu. Ollaanko Australiassa henkisesti jälkeenjääneitä? Eikö niille uskalleta antaa vastuuta itestään ja terveyestään? En keksi miksi muuten pitäis lätkiä vastenmielisiä kuvia röökiaskien kylkeen kun pitää ottaa kovat keinot käyttöön tupakoinnin kitkemiseksi.

haikea huominen osa. ???

Pitäisi keksiä vaan muita otsikoita niin ei tarvis yrittää kaivella muistinsa sopukoista, että montakos xxx -otsikolla kulkevaa tekstiä sitä nyt on kirjotettukaan. Ja lopulta epäonnistua siinäkin.
Mutta joo. Eipä mulla tässä nyt erityisesti ihmeempiä. Istuin kaverilla iltaa ja keskikaljatörpöttelyksihän se meni, koska eihän sitä nyt muuten saatana sen naamaa kattois. Tuskin sekkään mun. Kohtalaisen hyvin nukutun yön jälkeen täytyy taas ihmetellä miten se alkoholi mun alitajuntaani stimuloi.

Näin unta että olin vielä intissä, ja meillä oli joku harjotus. Se ite harjotus oli vähän erikoinen. Mun päässä oli ajatus ja tieto, että siihen oli valmistauduttu pitkään ja hartaasti ja sitä oli harjoteltu useasti, mutten oikein tiedä miksi. Me vaan mentiin jonkinnäkösellä sotilasveneellä jokea pitkin paikkaan X ja noustiin maihin sotilaallisesti hötkyen. Sitten mentiinkin bussilla takas kasarmille.Oli vähän sellanen antielämys.

Harjoituksen jälkeen mut kuitenkin kutsuttiin kouluttajien toimistoon. Vähän ihmettelin sitä, koska en ollut tietääkseni mitenkään erityisemmin töhöilyä harrastanut(kuten en tehnyt oikeassakaan elämässä,) enkä myöskään oikein uskonut tiedossa olevan mitään kehuja koska en ollut mitenkään keskivertoa ihmeemmin mitään suorittanut. Eikä niitä kehuja ei isimaata puolustaessa juuri saa muutenkaan vaikka jotain niiden ansaitsemiseksi tekisikin.

No kun pääsin sinne toimistoon, niin ne kouluttajat selitti mulle vaan että oon muuten kyllä helvetin mukava tyyppi, mutta puhun ihan liikaa. Kuulemma sen venematkankin aikana oli hermoja kiristänyt loppuviimeksi aika vitusti kun se puheenlätinä vaan jatkui ja jatkui. Siellä toimistossa oli yks viestin asemapääliköistä jostain syystä niitä kouluttajia komppaamassa, ja se mainitsi sen bussimatkankin esimerkkinä. Kuulemma teki hallaa koko komppanian moraalille kun puhuin niin vitusti ja lakkaamatta. Tämä tuli aika suurena yllätyksenä sikäli, että vaikka sitä toki sanottavat asiat puhutaan, eikä se ulosteen jauhaminenkaan mikään harvinainen ilmiö oo, niin en ole ikinä kokenut olevani mikään universumin puheliain mies. Harvemmin edes keskivertoa reilusti tuppisuisemmassa suomalaisporukassa olen se porukan suurin lörppöturpa.

Herätessä sitten oli päälimmäisenä kysymys, että mistä vitusta mun alitajunta tällasen skenaarion oikein keksi? Kuten yllä mainitsin, en ole mikään puheliaisuuden maailmanmestari ollut ikinä, eikä aihe kyllä ole ikinä mitään stressiä aiheuttanut. Ei edes pahimpina murkkuvuosina, jolloin mielen täytti lähinnä suunnaton epävarmuus itseä kohtaan ja bliu.

Tai oikeastaan mun mielessä herätessä oli päälimmäisenä kysymys, että onkohan kukaan ikinä sanonut ihan pokalla ja ilman häivähdystäkään ironiaa toista ihmistä mahtisonniksi. En kyllä tiedä mistä helvetistä sekin mieleen juolahti, mutta ei se kyllä mitään järjettömän suurta luottamusta omaan sielunmaisemaani kehitä.

Harmittaa

Olut on vuosien saatossa muuttunut allekirjoittaneen silmissä vallan miellyttäväksi juomaksi. Siihen nähden ainakin, mitä se siinä 13-14 vuotiaana oli. Silloin se oli saatanan pahaa litkua jota tuli juotua naama nurinperin silkalla sisulla siksari perjantaisin ihan vaan siitä syystä, että vois sitten kylillä huudella lestoille, halailla tyttöjä ja vakuutella tuikituntemattomille siitä miten helvetin hyviä tyyppejä he ovat sen jälkeen kun heiltä oli saanut röökin tai jotain.

Nykyään se sitten on niin mukavaa seurajuomaa, että ihan vaan omakin seura kelpaa muutaman nauttimiseen. Eilen tuli eskapismin kourissa pelailtua Assassin's Creed -pelisarjan viidettä osaa, eli Assassin's Creed 3:sta(?) ja nautittua sen kuusi joka enää ei tosin aja allekirjoittanutta kadulle mekastaan ihan niin suurella todennäkösyydellä mitä sillon murkkuäänisenä kukkakeppinä. Ennemmin siitä tulee mukavan raukea ja rentoutunut fiilis. Mutta sitä en vaan käsitä, miksi vitussa juurikin ne kuusi vie mun yöunet.

Useasti olen todennut sen rentouttavan kutosen rajoittavan unoset muutamaan tuntiin. Eilenkin siinä yhden maissa päätin koteloitua jenkkisänkyni syövereihin, ja huolimatta keskikohtalaisesta univelasta heräsin viideltä. Helvetin väsyneenä mutta silti kykenemättömänä nukahtamaan uudelleen. Mietin siinä sitten tunnin verran

I. Seksuaalista kanssakäymistä erään nimeltämainitsemattoman, erittäin viehättävän naisen kanssa.

II. Sitä, millaista ois pitää esitelmä Suomen historiasta käsittämättömän typeriä välikysymyksiä ja -huomautuksia jatkuvasti esittäville amerikkalaisille high school oppilaille.

Aivojaan jos käyttää päättelisi helposti unettomuuden johtuvan siitä, että maksa prosessoi niitä iloliemiä mitä kitusiinsa on tullut kiskotuksi. Mutta mielenkiintoisesti silloin ei taas ole mitään ongelmia unen saannin ja sen määrän kanssa, kun katson välttämättömäksi marinoida maksani huolella ja juoda ainakin sen 12 olutta ja tunkea rahani Seppo Koskisen pohjattomiin taskuihin* tilailemalla long islandeja, valkovenäläisiä sun muita mukavia. Aamuviideltä tai kuudelta kun sieltä ledihelvetistä selvittyään sängylle rojahtaa, niin tyytyväisenä sitä tulee helposti koisattua iltapäivään.

Hitusen myös harmittaa tämä perätorven törisemään pistävä ominaisuus oluessa, jota ei kyllä mitenkään erityisesti helpota opiskelijabudjetin takia pitkälti ruisleivästä koostuva ruokavalio. Onneksi ei tarvi olla ihmisten ilmoilla tänään. Onneksi tytöt ei myöskään lue tätä blogia.Vai hetkonen....

No mikä siinä unettomuudessa sitten niin harmittaa? Ääni pään sisällä sanoo että ota nokoset myöhemmin äläkä ruikuta. Mutta toinen ääni pään sisällä sanoo, että pitäs tehä kurssipäiväkirja jonka palautuspäivä on huomenna. Siihen pitäisi kirjoittaa mitä erään kurssin luennoilla on käyty läpi, ja lisätä omia pohdintoja ja mietteitä. Tämän kurssin tunnithan tosiaan oli torstaiaamuisin, eli kokolailla välittömästi tutorien järkkäämien opiskelijabaardien jälkeen. Näin ollen ei oo kyllä kamalasti käryä mitä niillä luennoilla on horistu, enkä myöskään ole juurikaan pohdintoihin kykenevässä tilassa niiden aikana ollut.

Ainii, ja se AC3 on ihan paska. Tai ainakin ekat 5 tuntia siitä. Aiemmat Assassin's Creed pelit ovat viehättäneet niiden vapaamuotoisuuden, keskiaika-/renesanssiparkourin ja niiden salamurhahommien takia. Mitäs tässä tehdään? No ihan ensiksi siinä oli pari aika tiukasti rajattua ja lyhyttä tehtävää, minkä jälkeen läväytettiin kasvoille suuri ja dramaattinen juonenkäänne jonka hienovaraisuudesta ja sulavasta toteutuksesta voi päätellä sen takana olevan vissiin joku 8-vuotiaan ymmärryksen ja dramatiikantajun omaava tai George Lucas. Sen jälkeen sitten leikitäänkin (siis aivan kirjaimellisesti)kuurupiiloa ja pyydystetään ansoilla kaneja ja muita metsän söpöjä pikku vipeltäjiä. Arvon pelinkehittäjät: mitä vittua te ootte siellä suunnittelupöydän äärellä oikein ajatelleet?

*Älkää kysykö mitä hevijunttina teen Seppoloissa. Minä en vittu tiijä.

otsikko

Mikä päivä tänään on? Tänään on se päivä, kun ei vittu kiinnosta. Heräsin kerrankin ajoissa, mikä oli aika saavutus siihen nähden että koulu alkoi 12.30. Kävelin puoli tuntia reippahasti opinahjoon valmistautuneena henkisesti ja fyysisesti olemaan motivaatiosta tai hereilläolosta riippumatta täysin kyetön ottamaan vastaan mitään informaatiota, mitä se jollain aivan omalla tietoisuuden tasollaan heiluva luennoitsija selittää. Tai tarkemmin kuvailtuna mumisee itsekseen. Siis silloin, kun ei suorita erikoisia puolen tunnin katoamistempauksia.

No perillä sitten ilmeni että tunti on peruttu. Olisi ollut vieläpä se yksi kerta tuhannesta, kun en ole sen täsmälliset 5 minuuttia myöhässä. No ei siinä. Onneksi oli jäänyt konkeli(eli polkupyörä) koulun eteen perjantaina. Tai torstaina. Tai tiistaina. Onneksi oppilaitos ei ilmeisesti sijaitse kenenkään kotimatkalla baarista palatessa.

Pitäisi vissiin käyttää aika hyödyksi ja siivota, pyykätä, tiskata, palauttaa pulloja ja täydentää jääkaappiaan. Ei kyllä kiinnosta. Johtuneeko vuodenajasta vai mistä, kun ei nappaa vittu mikään. Tupakkaakaan ei ole tullut poltetuksi moneen päivään. Ihan vaan siitä syystä kun ei ole viitsinyt ostaa. Kaljaa kyllä oon kiskonut kaksin käsin v-loppusin jotta älkää nyt säikähtäkö. Yleisen motivaation määrää kuvaa ehkä myös tämän päivän menu. Joka on sitten sama kuin eilen. Ja toissapäivänä. Täysjyväriisiä piste. Kurjuuden maksimointia tosin lievittää siskon lahjoittamat, allekirjoittaneelle entuudestaan tuntemattomat mausteet joita voi perstuntumalta kipata ruokaan hyvillä mielin, sillä lopputulos vaikuttaisi aina olevan maittava, käytti niitä kuinka holtittomasti tahansa..

Huomasin tosin pystyväni vetämään 20 leukaa ja tekemään 60 punnerrusta, joten ei kaikki voi ihan huonosti olla.

haikea huominen

Tietää että ilta on mennyt hyvin, kun päälimmäisenä mielessä on kysymys joka kuuluu:

Mitäköhän oon eilen tehny ja millon ja missä ja miksi?

Ihmettelenpähän vaan

Pohdiskelin tuossa suihkussa kristittyjä, kuten ihmisillä yleensä varmasti tapana on, ja en taas saanu käsitettyä paria juttua mitä jotkut Jessefanit tunnetusti horisee.

Jotkut astetta hurmaavammat kristitythän on vissiin sitä mieltä, että jos ei usko Jeesukseen yms tms ja antaudu tämän vahvojen käsivarsien rakastavaan syleilyyn, joutuu helvetin tervapataan poriseen ikuisuudeksi tahi pariksi. Mutta mites nää Eurooppalaiset esi-isämme, jotka eivät tienneet koko Lähi-Idän kahjosta yhtään mitään ennen kun satoja, tai tuhatkin vuotta tämän ristiin ripustamisesta oli kulunut? Helvettiinkö nekin nakattiin? Aika tuimaa kohtelua, jotten sanois. Amerikan inkkaripinkkareilla meni vielä kauemmin ennen kuin ilosanomaa saivat vähä väkiste ottaa vastaan. Vähän kummastusta aiheuttaa toki myös se, että kaikkivoipa ja kaiken tietävä Jumala, joka ohimennen luo universumeita jos siltä tuntuu, imaisee kaikessa mahtavuudessaan herneen nenään jos Mara Perniöltä ei joka ilta polvillaan lipittele luojansa istumapuolta. Haiskahtaaa persoonalisuushäiriöltä.

Sitten mua ihmetyttää tämä ite helvetti. Mikäli olen oikein ymmärtäny(korjata saa,) helvetti on paikka, missä syntiset kärisevät ikuisesti rikkeidensä takia. Helvetti on myös ite vanhan kehnon päämaja ja lepakkoluola. Mutta eikös se vihtahousu ole kokolailla napit vastakkain Jumalan kanssa? Ainakin se haluaa tämän armasta ihmislammaskatrasta johdattaa harhaan. Miten helvetissä(höhö) se sitten kuuluu paholaisen intresseihin rääkätä loputtomiin näitä sieluja, jotka hänen onnistui johdattaa kaidalta polulta pois, tai jotka ei vaan sattunu mitään tietämään koko aavikkojumalasta? Kertokaa mulle. Vai onko helvetti Jahven nikkaroima keskitysleiri jumalpoliittisesti epäsopivia varten ja Perkeles on vähän kuin Mengelen roolissa siellä? Mitä? Olen valmis tietty ensimmäisenä myöntämään syntyneeni yksinkertaisena, jos tässä on joku selkeä logiikka jota en vain kykene näkemään.

Hevijuntin kokkikoulu

Tässä yleispätevä ohje niin arjen kuin pyhienkin herkkuhetkiin.

1. Ota jääkaapista/pakkasesta/kaupan hyllyltä reilu määrä jotain. Mieluiten halpaa lihaa. Määrällisesti niin paljon että seuraavankin päivän illallinen valmistuu jääkappiin odottamaan vuoroaan

2. Paista se naurettavan ylimitoitetussa määrässä öljyä.

3. Lisää suola, mustapippuri ja chili. Suositeltu määrä: liikaa

4. Kisko kitusiisi. Vedä vaikka siivu paahtista kaveriksi leikkiäksesi syöväsi monipuolisesti.

5. Syö myös seuraavan päivän annos.

6. Uhraa viisi sekuntia päivästäsi poteaksesi syyllisyyttä ahneudesta ja epäterveellisistä elintavoista.

TRVE KVLTT ANTIHVMAN NEKROMISANTROPHIK BANJOSATAN

Raskaamman musiikin alagenreistä todennäköisesti suurimmassa kulutuksessa allekirjoittaneella on tuo Norjan poikien herttainen bläkkisjyrmytys. Hiljattain on tullut kuunneltua sitten Taakea. Hoestin projekti on ihan vakavasti otettavaa musiikillisesti, vaikka parilla viime levyllä on mittäänsanomattomia ohilyöntibiisejä useampikin, jotka ei sitten herätä oikein mitään fiiliksiä.

Yks biisi mikä kuitenkin herättää fiiliksiä, on viimesimmän levyn kappale nimeltä Myr. Se nimittäin pistää repeilyttään ihan vitusti. Hoest on näitä Norjan herttasia TRVE miehiä jolla vissiin on jotain pahoinpitelyjuttuja takana, ja saksassa se oli heilunu keikalla hakaristi rintaan teipattuna ja haukku myöhemmin saksalaiset pystyyn kun eivät käyneet haastamaan hänelle verbaalisesti taikka fyysisesti, vaikka historiaansa kammoksuvat ja tämä Norjan härski provokaattori heilu hyvän tovin pitkin saksan katuja ja keikkapaikkoja ja oli koko aika muutenkin aivan avoimesti esillä. Hurmaava herrasmies siis, jonka ominaisuuksin ei ainakaan näiden perusteella ensimmäisenä tulisi mieleen hullunkurinen huumorintaju.

Näin ollen tullee ihmeteltyä että mikäs vitun repäsy tää Myr on? Kuunnelkaa vaikka . Helvetin hienosta introsta lähtien erittäin kuuntelukelpoista Norjailua, mutta sitten tapahtuu jotain. Ensiksi fiilistellään barremollitremoloja ja Hoestin karjumista ja kirkumista, jotka luovat siinä määrin kolkon tunnelman että saatanakin helvetissä alkaa hakemaan mummon vilasukkia. Sitten lyödäänkin aivan yllättäen farkkuhaalarit niskaan ja ruvetaan banjoileen. Hhahhahahaha mitä vittua? Banjollakin varmaan ois mahollista kyetä soittamaan tummia ja synkeitä melodioita ja tunnelmia, mutta tässä ei ees yritetä sellasta, vaan jorataan heinänkorsi suussa mettäpolkua pitkin pontikkapannulle. Vähän melkein meinais harmittaa kun muuten niin pätevään biisiin on sotkettu tuommonen, mutta naurattaa liikaa :_D

hyi homo

Tulipa tuossa eilen sosiaalisten tilanteiden pakosta katottua jakso salkkareita, mitä ei ookaan tultua tehtyä sen jäläkeen kun se jäi kesälomalle. Siinä oli sitten kohtaus jossa homoiltiin holtittomasti sairaalan käytävillä. Tai oikeastaan kaks tavallisen näköstä jätkää pusutteli, ei siellä mitkään nahkakarhut ruvennu diskoileen. Tuli sitte mietittyä myöhemmin tätä tosimiesten toimintaa. Tai ei oikeastaan niinkään sitä miesrakkautta, vaan sitä, mite ihmiset siihen suhtautuu.

Se on ihan ymmärrettävää että Jote Viialasta suhtautuu luonnostaan kielteisesti siihen sen kummempia ajattelematta. Peruslähtökohtana kuitenkin aika monelle ihmiselle kuitenkin opetetaan, että kukkia ja mehiläisiä, eikä mehiläisiä ja mehiläisiä. Kaks isoa miestä toisiinsa rakastuneina pusuttelemassa on monelle vissiin loppuviimeksi aika outo ja harvinainen ilmiö, ja ihmiset tuppaa suhtautumaan kielteisesti tavanomaisuudesta poikkeaviin asioihin mitä eivät oikein käsitä. Myönnän tässä itekin, että vaikka suhteellisen avarakatseinen jätkä oonkin niin peräänantamattoman hinukkaan iskuyrityksen kohteeksi joutuminen, oli se jätkä sitte kuinka komea ja mukava tahansa*, on suurin piirtein yhtä miellyttävää kun jos joku punaposkinen Rai-Rai-Raija 50v kävis vanhalta viinalta haisten keleksiin kiinni. Ennemmin myös todennäköisesti katselisin 30min maalin kuivumista kun 5min miesjynkkyä.

Se mitä en käsitä, on että jotkut on ihan periaatteellisesti ja äärimmäisen tiukasti sitä vastaan. Uskonnollisten kahjojen näkemykset voi toki selittää pyhien kirjojensa kivittäkää homot -sanomalla, mutta uskonnolliset kahjot nyt sopii jättää muutenkin omaan arvoonsa. Perus evlut-sununtaikristityn vedotessa vanhaan testamenttiin voi taasen näpäyttää että sunnuntaina oot varmaan töitä tehnyt sinäkin.

Se mikä mua ihmetyttää on, että näitä anti-hinureita silti vissii löytyy ihan reippain määrin sellasestakin väestöstä, joka ei juurikaan piittaa Jahven/Allahin/MitäNäitäNytOn sekopäisyyksistä. Mikäs vittu siinä on? Jos joku osaa perusteita tarjota, niin ilosesti niitä vastaan otetaan. En kamalasti meinaan ymmärrä. Siitä ei nyt kuitenkaan loppuviimeksi oo kenellekään kai haittaa jos Mara ja Pera yön pimeinä tunteina kairaavat toisiaan perttuun, ja ovat ohimennen onnellisia sitä harrastaessaan. Onhan se toki hassua, jos joku superfeminiininen, stereotyyppinen neitihomo selittää pohjattoman innostuneesti jostain merkkivaatteista ässät suhisten, mutta ei se ainakaan mussa herätä mitään pohjattomia vihan tunteita. Olkoon sellanen kun on. Meikästä on aina ankea kuulla miten jonkun jätkän/muijan perhe lyö välit poikki välittömästi saadessaan selville että jälkikasvu onkin vähän keskivertoa fantsumpi. Semminkin että isi on aika varmasti hakannu tattiin kattoessaan lepakkopornoa.

*ei mua oo kyllä mukavat ja kommeet jätkät yrittäneet iskeä. Hyvin iso ja hyvin lihava körmy kuitenkin, joka vielä ei oikein tahtonu uskoa puhetta. Lisäksi taksiin mennessä jostain pimeyden syövereistä möngersi esiin pieni viiksekäs mies joka uteli että pääsiskö mun luo yöksi. En oo tosin varma oliko se niinkään vailla miesrakkautta kun vaan lämmintä paikkaa yöksi. Oli vähän eksyneen näköinen.

LARP

Eräs synkimmistä salaisuuksistani on, että olen ottanut kerran osaa LARPpiin. Kaikenmaailman historian elävöittämistapahtumissa ahkerasti ravaava kummisetäni kun harrastaa tai on harrastanut myös sellaisia kummallisuuksia, vaikka muuten ihan varteenotettava ja yhteiskuntakelpoinen mies onkin. Hänen onnistui jollain ilveellä taivuttelemaan 16-17vuotiaan allekirjoittaneen lähtemään mukaan. Ehkä se johtui siitä, että tämä LARP oli löyhän historiallinen, eikä sisältänyt mitään päivänsäteitä ja menninkäisiä. Olen muutamissa historian elävöittämiskinkereissä käynyt, ja ihan hauskaa se kait voi olla. Ensimmäisessä tällaisessa ohjelmanumerona oli paukuttaa toisia jätkiä ihan oikeilla ja metallisilla, joskin tylpillä miekoilla, kirveillä, keihäillä ja sen semmosilla. Sitten kun oli kerätty tarpeeksi hikeä ja mustelmia, mentiin saunaan, jonka jälkeen seurasi holtitonta syöpöttelyä, juopottelua ja hengaamista mukavien ihmisten kanssa.

No ehkä meikä jotakin tällasta mietti, kun sinne LARPiin suostuin. Vitut. Pöljäilyn teemana oli pohjolan häät, missä kahden suuren esikristillisen suomalaisen suvun kakarat menivät naimisiin. Juonenkulkuun vissiin kuului jos jonkinmoista saippuaoopperaa ja draamaa, mutta se meni multa vähän ohi. Oma hahmoni kun oli niinkutsuttu NPC, eli non player character mikä on tuttu termi tietokoneroolipelejä hakkaaville. Olin siis eräänlainen tutustumistarkotuksessa sivussa hengaava rekvisiittahahmo, ja roolina oli orja. Mun piti siis autella tätejä keittiössä ja pilkkoa puita ja tehdä muuta yleispätevää samalla kun tiirailisin millasta se larppaaminen on.

No, lähin hakemaan vettä, mutta ensin piti selvittä mistä sitä saa. Mikäli nyt jälkikäteen olen oikein ymmärtänyt, niin jonkun parkkipaikan takana tms oli vissiin samantyylinen vesihana, mitä näkee hautuumailla. Kaikki tämän vissiin ties paitsi meikä. Kysyin yheltä tädiltä niin sehän meni sitten vitun vaikeaksi. Olisi pitänyt selittää mulle se parkkipaikka mutta kun ei kuulu rooliin sitten yhtään puhua mistään autoista koska sehän rikkois heti tunnelman ja juonen ja koko pelin. Rupes sitten savu korvista nousten änkyttäen ähiseen mulle jostakin hevoskärryistä ja kaivoista. Oli vähän epäselvät ohjeet, joten katsoin parhaaksi jättää koko veden noutamisen muille ja siirryin pilkkomaan puita liiteriin.

Jossain vaiheessa alkoi vähän sitten pitkästyttämään, joten siirryin ulos tarkastelemaan mitä siinä larpissa nyt ylipäätään ottaen tapahtuu. Yliteatraalisesti eräs pyöreä täti siellä jotain jylhän dramaattisia korulauseita ilmoille kailotti, mutta en ehtinyt päästä kärryille tapahtumien kulusta. Eräs jätkä, joka esitti toisen suvun päämiestä, tuli rooliinsa kuuluvasti ojentaan orjaa. Tivas multa että missä oon ollu, syytti laiskottelusta ja löi kädet yhteen mun kasvojen edessä, mikä vissiin oli joku näytelty bitchlap.

Menin sitten takasin sinne vitun liiteriin ja istuin siellä jyrmyttämässä koko pitkän päivän, enkä poistunut ennenkun koko skeida oli taatusti ohi. Ois siellä kait hyvää lihakeittoa ja vissii sahtiakin ollu tarjolla, mutta pitäkää tunkkinne saatana.

Top 3 muistot eräältä Ala-Asteelta

3. Leikittiin pikkusina kolmasluokkalaisina välitunnilla koulun pihalla olleen jyrkkärinteisen kukkulan päällä. Muutama iso ja paha vitos-, tai kutosluokkalainen rynni sitten sinne kurmottamaan rääpäleitä. Normaalisti isompia poikia tuli varottua, mutta tällä kertaa annettiin perkeleille selkään silkalla ylivoimalla. Eivät vittuilleet enää.


2. Koulussa oli erityisoppilaille varattu siipi. Nämä muodostivat arviolta puolet koulun oppilaista ja niihin lukeutui jos jonkinmoista kaveria ja kummajaista, lievistä luki- ja keskittymishäiriöisistä kuolaa monttu auki valuttaviin Alpoihin ja Kimmoihin. Eräs välitunti sitten tuli todistettua, kun tavallisten oppilaiden yllyttämänä yks näistä Kimmoista sitten juoksi housut kintuissa koko vitun piha-alueen poikki innostuneesti mölisten ja silmät vilpitöntä iloa ja riemua heijastaen.
 
 
1. Opettajan ilme vitosluokalla eräs päivä. Kotona luettavaksi annetusta ympäristötiedon kappaleesta järjestettiin pienimuotoinen, noin sivun mittainen yllärikoe. Hiljaisen lyijärirapinan keskellä sitten eräs Jemina-Jasmiin(nimi muutettu) nosti päänsä, ja kysyi aivan vilpittömän uteliaana suureen ääneen että MUNNIIKO ILIVES. Viides vitun luokka.

Dilemma

Melkosta rairaihommaa tämä opiskelu. En ole syyskuussa ollut ensimmäistäkään keskiviikkoa selvin päin(joka on jostain syystä hyvä päivä järjestää tuoreemmille opiskelijoille tinttaustapahtumaa) enkä tule olemaankaan. Näin ollen kehoittavat olkapäällä kykkivät piru ja enkeli molemmat olemaan kiltisti hissun kissun kotosalla tänään. Lompakko ulisee myös jos jonkinmoista itkuvirttä taskun pohjalta.

Silti tekis vähän olla uskossa tänään

Unihommia

Joo-o. Näinpä tuossa viimeyönä sellasta unta, että olin Sons of Anarchy sarjan tuittupäinen päähenkilö Jackson Teller. Oltiin kolmostuotantokauden mukasesti Irlannissa tekemässä muiden klubilaisten kanssa kaikennäkösiä rosvoroopehommia. Vitutti vaan, kun joku voodoopapitar oli langettanu mun ylle kirouksen, jonka takia mulla oli sellaset söpöt ja pörröset pallokorvat niinkun leijonanpennuilla. Muu klubi sitten ihmetteli ja katsoi kieroon, kun olin käärinyt pääni ihan vitulliseen huiviin yrittäessäni piiloitella salaisuuttani, ja kaikissa kokoontumisissa kylmäs selkärankaa aina, kun joku loi epäilevän katseen siihen turbaanimaiseen viritelmään minkä olin korvien päälle väkertänyt.

Meinasin myös päästä tekemään rakkautta erään helvetin söpön, parikymppisen blondin kanssa. Sekin meni pipariksi koska viikingit hyökkäs Britteinsaarille just sillon. Voi helvetin helvetti.

Tuksu tuksu tuksu tuksu tuksu tuksutuksutusktusktuutkst

Tukiainen sitä Tukiainen tätä. Onhan tuo Johannasta päivittely onneksi jo isosti laskusuunnassa, mutta silti aina välillä joku tullee ja sannoo, että kato kun Tuksu on taas seiskan sivuilla ja hyi kun on ruma. No niinhän se on, eikä älliäkään nyt käsittääkseni ihan muille asti jakaa ole. Mitä vittua sitten? Jos joskus tulee vastustamaton tarve päästä ihmettelemään punaposkisia, ankaran biletyksen takia elähtäneitä Suomiruusuja, niin eiköhän niitä löydy ihan lähimmästä karaokeräkälästä useammallekin sormelle.

En tiijä. Kait tässä piilee joku juttu, että ihmiset tahtovat jonkun helpon kohteen jota voi yhteistuumin ja käsi kädessä hekotella & halveksua. Että vaikka minkälainen väsähtänyt ja läski kellariolmi ite oiskin, niin eipähän ainakaan oo mikkään Tuksu. Tai Kola-Olli. Tai Nykänen. Tai mitä näitä nyt on.

Post Script

Lauski on homo

Tuplapenetraatio

Ei oo ollu nettiä eikä kirjotusmahiksia. Täsä on sitte korvaukseksi vanhaa skeidaa copypastettuna muualta.

Olinpa tässä eräs kaunis päivä tekemisen puutteen takia ajatuksiini syventynyt. Rupesin siinä sitten miettiin aikuisviihteen ulottuvuuksia, niinkun tietty kuka tahansa tavanomaisessa hengen ja ruumiin kunnossa oleva parikymppinen jätkä. Ja miksipä ei! Onhan se nyt sentään aika laaja-alainen taiteen ja viihteen muoto, ja jos joku siltä onnistuu tyystin elämänsä aikana välttymään niin pitäköön vaan kivvaa sielä vitun tynnyrissään!

Siinä pohtiessani sitten ajatukseni kohdentuivat kahteen asiaan pornossa, mistä en ite niin suuresti välitä, mutta jotka aivan mukisematta yhdistyvät ohjaajan niin halutessa:

1) Sellanen gangbang eli joukkohuvi eli Kimppakiva, misä rumemman sukupuolen hikisiä edustajia ähisee kohtauksessa enempi mitä naisia, tai muuten vaan keksivät yhteistuumin puuhastella kahdestaan tai porukalla yhden naisen kimpussa vaikka usiampi neito tarjolla oliskin.

2) Hardcore, misä ei paljon heikompitunteisista välitetä, vaan paahdetaan 100-0 mahdollisimman ankarasti ja paljastavasti.

Kun nää kaksi osa-aluetta lyödään yhteen, niin usiasti tuloksena on se että kaks enemmän tai vähemmän sheivattua gorillaa josakin kohin tunkee lemmenletkujaan sammaan reikään, joskus jopa kakkoseen, mistä ei perus sedulakinkku ilman myöhempää vaippapakkoa varmaan ihan noin vain selviäisikään.

Eikö se oo ihan vitun homoa? Miettikääpä nytte. Paraatikunnossa muna munnaa vasten siinä puhistaan ja vaara, että kivekset koskee on aivan konkreettinen. Tokihan siinä on se nainen, mutta itelle ainakin herrää mitä vahavin eppäilys että kulissina se siinä toimii. Tavanomaista kulissia ankarampaa kuritusta tosin vastaanottavana sellaisena, mutta kuitenkin.

En tiijä. Rippauskin satteenkaarta tuohon niin se kimppakiva mennee siihen että miehet pannee ja nainen kattoo. Miettikääpä sitä kun seuraavan kerran katotte.

kampura

Nummirockissa kolisi Rytmihäiriö niin lujaa että hankin suhinadebyyttiä lukuunottamatta kaikki levyt ja siitä asti ollu aika ankara rytmisputki päällä. Yllättäen mun on asian seurauksena tehnyt mieli jo kuukauden päivät vettää perseet gambinalla, mutta asiassa ois yks ongelma. En kehtaa ostaa sitä. Se on niin densujuoma että mulle tullee vähän samanlainen häpeällinen fiilis sitä pulloa kattoessakin, kun jos ois menossa ostaan pornoa. Oon aika paska hevijuntti vissii.

Star Wars

Mikäs tässä palkattomalla vapaalla vaihteeksi ollessaan muutakaan tekis, kun kattois pyjamat päällä ja käsi munissa* Star Warsin trilogiaa ep. 4-6. Sitä alkuperäistä, missä ei Greedokaan ammu ensin. Onpa tuo ihan ensimmäinen elokuva jo helvetin viihdyttävä seikkailuäksönpläjäys jossa on värikkäät, hyvästä syystä ihmisten mieliin painuneet hahmot, juoni, musat ja suurinpiirtein muutenkin kaikki. Aivan täysin hyvistä ja oikeista siitä sellanen miljoonamenestys nopeasti tulikin.

Näin ollen on jo suorastaan häkellyttävää miettiä, miten kauheaa paskaa ne episodit 1-3 on. Erikoista, miten menestys jotenkin tuntuu saamaan jotkut ihmiset menettämään kaiken käsityksen siitä, mikä teki heidät suosioon nostaneista tuotoksistaan suurhittejä. Muita klassisia esimerkkejä ois esim. tuotantokauden 11 jälkeiset Simpsonit. Jos telkusta tulee Simpsonit ja se on uutta, käännän toiselle kanavalle. Kamalaa, väkisin väännettyä skeidaa joka tuntuu olevan olemassa vaan julkkisvierailijoita varten. Niin, ja tietty Metallica. Sen orkesterin jäsenet eivät tällä planeetalla ole olleet ainakaan kymmeneen vuoteen.



*Ei, minulla ei ole erektiota. Haarojenväli on vaan mukava ja lämmin käsien säilytyspaikka kun haluaa mehustella täydellisellä toimettomuudellaan ja hyödyttömyydellään.


EDIT: Ai niin. Unohtu mainita vielä se noista uusista SW leffoista, että on niissä yks hyvä puoli, jonka takia katson niiden olevan oikeutettuja olemassaoloonsa. Se, että tää jätkä arvostelis ne.

otsikko

Erään viisaan viistasta letkasua lainatakseni:


Ootte te naiset vähän semmosia että huh huh. Kaikella kunnioituksella.

Mannerheim

Ylen Mannerheim

Protestoin. Marskilla ei ole viiksiä ja lisäksi sen ylle on vedetty Bundeswehrin maastokuosit. Ei ollut olemassa 1900-luvun alussa!

isän maan puollustus laitos

Eipä taas nukuta yhtään, mutta eipä sen juuri ole väliäkään kerta ei ole töitäkään tiedossa. Vuokratyöläisenä olon hienous on se, että töitä on asiakkaan tarpeen mukaan. Kun kesätyöpaikassa pitäis tehdä kuormalavoja koneellisesti mutta kone on italialaisten insinöörien ilmeisesti tuhannen päissään suunnittelema ja nikkaroima paskakasa joka ei tee mitään hyvin paitsi hajoa itsekseen ilman provokaatiota tai selitettävää syytä, niin eipä sillä asiakkaallakaan sitten tarvetta vuokratyövoimalle ole ennen kuin joku saapuu korjaamaan sen koneen. Joskus. Ehkä. Mitäpä tässä sitten muutakaan kun raapustaa normaaliin tapaan yhtään pohtimatta ja perstuntumalta mielipiteensä, tällä kertaa pakollisesta asepalveluksesta, ihan kun mistään mitään ymmärtäisi tai jotain kiinnostaisi. Omiin rajallisiin kokemuksiini ja tietoihini perustuva kantani on, että sen vitun kauhean paskan olemassaolo on ihan kiva juttu ja soisin sen olevan olemassa vastaisuudessakin.


Aina joskus pääsee seurailemaan keskustelua tästä nuorten suomalaisten miesten velvollisuudesta suorittaa 6-12kk aseellista tai aseetonta palvelusta. Mikäli kyse on vaikkapa sietämättömän typeryyden ja tunkkaisen vihamielisyyden tyyssijasta, minkä tahansa sanomalehden nettisivujen keskustelupalstasta, ovat siellä vastakkain takapajuiset, salaa sotaa ihannoivat rasistit ja persuja äänestävät serkunnussijat, sekä möyhypäissään epärealistisia rauhanaatteita ja sosiaalietuja loisivia, vieraiden kulttuurien edustajia maahan halajavia kommunistiviherituhippejä. Tai näin lienevät tavalliset tallaajat ja keskenään eriäviä mielipiteitä omaavat kirjoittelijat toisistaan ajattella. Siellä viuhuu sitten jos jonkinmoista argumenttia vaihtelevalla tahdikkuudella ja selkeydellä esitettynä, joihin en aio viitata sanallakaan, koska mua ei vittu kiinnosta.


Oma mielipiteeni on, että sen pitäisi olla kaikille kynnelle kykeneville pakollinen juttu ihan vaan siksi, että se on helvetin kasvatuksellinen paikka. Äkkiseltään sitä saattaisi toisin kuvitella, koska youtube on pullollaan videoita missä isot miehet juoksevat kisaa erivärisiin eristysnauhoihin muumioiksi kääriytyneinä tai tekevät toisilleen jotakin Ville Vallaton -kolttosia, tai sitten ihan vaan muuten mökeltävät niinkuin vajaaälyiset. Mutta katsotaas.

Miettikääpä yläaste-, lukio- ja ammattikouluaikojanne. Siellähän on/oli porukka jakaantunut jos jonkinmoisiin leireihin harrastusten, musiikkimakujen ym. mukaan. On hevareita, hoppareita, skeittareita, nörttejä, lätkäpoikia, jalitsupoikia, pissiksiä, punkkareita, emoja, hipstereitä, "taviksia", hippejä, gootteja, ammareita... Kaikennäköstä hiihtäjää löytyy kyllä kuppasemmankin kyläpahasen teini-ikäisten opinahjosta. Jos jossain on koulu, missä nämä kaikki tulevat keskenään sulavasti toimeen, haluan tietää mitä sieniä keittäjätädit pöperöihin livauttavat.

Mitä tapahtuu, kun kaikilta näiltä sheivataan tukat ja omaan alagenreen liitettävät varustukset vaihdetaan vihreisiin maastokuvioihin ja kaikki asetetaan samalle viivalle? Jos joku miettii, että poloisilta riistettiin juuri yksilöllisyys niin suosittelen häntä ottamaan alahuulensa jämerästi etusormen ja peukalon väliin, ja vetämään ylöspäin pään muotoja mukaillen. Käden ja huulen ollessa niskan paikkeilla, nielaise. Mikäli jonkun tyypin persoona on rakentunut kokonaan ulkoisten seikkojen ympärille, ja niiden riisumisen jälkeen ei jää jäljelle kuin tyhjä kuori, niin maailmanluokan tyhjäpää taitaa kyllä olla kyseessä.

No siellä kasarmissa säikähtänein silmin alikkien määkymistä odotellessa ei pystykään arvioimaan kanssaeläjiä näiden alakulttuuriin kuulumisien perusteella, vaan joutuu kontaktia luomalla hankkimaan vaikutelman heistä. Usealla kuitenkin siihen ikään mennessä sosiaaliset taidot kehittyny sille mallille ettei ekaksi kysy että kuuntelekkonää heviä vai räppiä, tai toivon mukaan ainakin. Näinpä tulee löytäneeksi hyviä puolia tyypeistä, joiden kanssa ei muussa tapauksessa olisi tullut oltua tekemisissä niin millään tavalla.

Aselajista riippuen siellä joutuu myös tekemään yhteistyötä. YVI-2 viestiaseman pystyttäminen on tarkkaa, täsmällistä yhteistyötä ja suhteellisen hyvää kommunikointia vaativaa hommaa, ja jos joltain ei homma luonnistu töhöyden tai silkan välinpitämättömyyden takia, hankaloituu ja pitkittyy homma kaikilla. Omalla asemalla oli yksi laiskan ja vetelän oloinen arjen supersankari, jonka hommista ei tahtonut tulla mitään. Ensireaktio oli miehisenä miehenä ärjyä tälle vitusti ja soimaamalla aiheutetulla häpeällä yrittää saada tätä parantamaan suoritustaan. Jätkän ego oli vaan siinä määrin kuminen, että tämä oli suurinpiirtein yhtä tehokasta kuin avohakkuun tekeminen yksin otsalohkollaan. Ryhdyinpä muiden kanssa sitten yrittämään sellaisia käsittämättömiä menetelmiä kuin kehuminen, kannustus ja tuki. Kuinka ollakaan aseman pystytys nopeutui huomattavasti herran työpanostuksen tehostuttua erittäin hyvälle tasolle, ja osottautupa se muutenkin loppuviimeksi helevtin mukavaksi ja hauskaksi tyypiksi.

Siellä joutuu kokemaan myös sellasia määriä vitutusta, kiristystä, väsymystä, turhautumista, kyllästymistä ja pettymisiä jottei moni ennen ole. Voisin väittää, että tällaisten tuntojen käsittelemään oppiminen on tulevassa elämässä ihan näppärä taito. Itselläni oli Mordorin porteista sisään ensimmäistä kertaa marssiessani mielessä tavoite yletä reserviupseeriksi. No mustahan tuli sitten loppuviimeksi vuoden viestimies. Vitutus oman nimen mainitsematta jäämisestä tuoreiden aliupseerioppilaiden nimiä luetellessa oli aikas universaali, semminkin koska sen avaruusviivan sai useampikin apukki, joiden katsoin olevan itseäni mielen ja/tai ruumiin kuntonsa puolesta heikompia, ja joiden tiesin pärjänneeni itseäni huonommin jos jonkinmoisissa kokeissa ja testeissä.
No, mielenrauhan säilyttämiseksi sekin asia käsiteltävä oli. Loppuviimeksi riemuksi se muuttui, kun vallan kahvaan pääsemättä jäämisen lisäksi jäi se kääntöpuolikin kokematta, nimittäin vastuu, mikä olisi ollut siellä LARPissa suhteellisen merkityksetön, mutta suuri stressinaiheuttaja.

Itse koin kasvaneeni ihmisenä kun sieltä pois pääsin. Samana iltana vedetyt perseet olivat myös universaalit, ja meinas henki lähteä kun nukahdin sähkösaunaan. Ei mulla muuta.

Tota

Joo. Alotin siis tän blogin kirjoittamisen joskus 2010 jo, mutta englanniksi. Ei vaan kiinnostanut, eikä tätä kukaan oikein lukenut, niin vähän jäi. Julkaisin nyt muuten vaan noita vanhoja tekstejä uudestaan, joskin jossain joku taas kusi ja osa tuli tänne etusivulle vaikka kirjoitusjärjestyksen mukaan niiden pitäisi aivan perällä olla. En siis nyt ihan juuri äsken kokenut tarpeelliseksi kirjoittaa painavaa sanaa esim. tuosta vuosia vanhasta bussimyllytysjutusta.

ac transit bus fight whatsoever

I wonder what makes the case mentioned in the title worth the giant fucking fuss most of you have probably come across. I am honestly quite befuddled. I can't say I'd be very flattered if a public transit degenerate brother of Santa Claus asked me to spitshine his shoes, but apart from that, there's an obnoxious-beyond-words chick behind the camera(Say it again! Say it again, PUH-inky!) and the drunken idiot received a beating he well deserved. Bravo, I suppose. After I watching the video a few weeks ago, I felt slightly amused and moved on. Probably to trying to figure out whether Obsidian C got his guitar playing skills via practice, or was he born with the hands of the Superman somehow.

It would, however, seem that a good deal of people haven't been able to take this major step forward in their life. They're stuck having heated arguments coloured by racism, poorly hidden racism, puzzlement, utter lack of general knowledge and... well, you know, the general youtube idiocy. That's not fucking it, however. Now I'm receiving goddamn interviews amongst the recommended videos on my youtube. Jesus christ, I DON'T GIVE A SHIT.

Can't you give it a rest? Please? Pretty please with sugar coating? It is quite ridiculous, you know. People get the seven shades of shit beaten out of them all the time. There's more to life than epic beard man and his embarrassing opponent. A video of a bunny chasing after a goat and headbutting it, for example.

the bittersweet tomorrow

You know what sucks? Well of course I'm quite certain that you are very aware of multiple things in life that suck, but what I'm thinking about is how you're listening to a nice, slow and pleasant song, such as Jolly Jumpers - Slow Town Rules with headphones on. The song ends with a nice clean guitar melody, and I'm ready to enjoy a little more of Jolly Jumpers goodness. But instead of that I get downtuned guitars, blastbeat and ORG GORG GORG ORG GORG. Right. Thank you winamp, thank you very much for the shuffle feature.

Normally there wouldn't be any need to bitch about this, but the thing just is that the shuffle feature was on because I was spending last evening with some fine gentleman(=remorseless rednecks and sexually unscrupulous barbarians) drinking beer. If I've had 12 beers over the evening, the following day I tend to be a bit jumpy. If I'm smoking outside, and someone dares to come out as well, I might shit myself, pass out, shriek like a woman or combine all these reactions, just because of the sudden unexpected phenomenom of the front door opening. I believe my heart hasn't beat once since that unfortunate incident with Cannibal Corpse earlier today.

Another thing that pisses me off about hangovers is that I can't sleep properly. 95% of the time I'm drinking and decide around 4-6 am that it's time to hit the bed, I wake up at motherfucking 7-9am. Still drunk. Occasionally a bit lost, too.

Well, to keep myself from complaining all the time(gets tiresome,) I'll have to admit that hangovers, when kept in moderation, can be enjoyable in an odd way that I'd rather not have everyone witness. I don't know what the fuck causes it but I turn giggly as hell at some point of a usual hangover. I laugh at the most irrelevant things even the slightest bit funny and I can't stop.

Today I was having a blast at watching miscellanneous Black Metal videos in Youtube, wondering why I haven't been driven out of the goddamn genre by those glorious Norse antiheroes running around trve antihvman nekromisantrophik goatforests with their hatchets, bullet belts and candelabrums while grimacing as if they were thinking about being castrated with the blunt head of a satanic axe while simultaniously being penetrated by an anticosmic birch log coated with chili both fiery and evil in equal measure.

It's ridiculous. If you don't have a foggiest idea what I'm rambling about, I'd like you to youtube Immortal's Call of the Wintermoon and Satyricon's Mother North. I can't figure out at all why can't you make music with a dark, brooding atmosphere without making yourself look like a clown. The bands might have at least a bit tongue-in-cheek attitude about it(at least immortal must have,) but what about the people who don't find anything silly in that? Jesus fucking christ, get your act together.

Mjoo

Vissiin muut blogien pitäjät tykkää aika pitkälti postata valokuvia, piirutuksia ym. settiä. No, enpä oo hullun visuaalisesti lahjakas tyyppi, nii täsä on saatana Norjajyrmytystä sitten.

http://soundcloud.com/frozenhillbillyeurotrash/gg-allins-underpants

Madonna

Popin kuningatar oli taas vähän vanhoilla päivillään villiintynyt ja väläytti persustaan Hesassa. Näköjään jonkinnäköinen tämän kiertueen juttu tuo vilauttelu. Eipä siinä mitään. Itse olen suuri naiskauneuden ystävä, enkä juuri pahakseni pane mikäli viehättävät naiset vähän pelleilee ja vilauttelee. Ja onhan se toki kaunis nainen.... ollut aikanaan.

Olis meikästä kuitenkin pikkuhiljaa korkea aika jonkun kertoa sille muorille että 53 vuotta ois jo lasissa. Onhan se pitänyt itsensä terveenä ja kovassa kunnossa toki, mutta kyllä se nyt vähän niin on että ajan kululle ei juuri ole vastaan sanomista, vaikka kuinka monta platinaa tai timanttia ois myynytkin. Jos näkee jonkun tuoreen kuvan missä rouva heiluu vähän arkisemmissa vaatteissa, niin mielleyhtymä Skeletoriin siitä tulee eikä mihinkään seksijumalattareen. Eipä se tissinvilautuskaan juuri mun maailmaani mullistanut. Samanlaisia työmiehen lapasia pääsee näkemään varmaan ihan jos meen tuonne krouviin vähän kisutteleen lähiöruusuja..

Tiedoksi

UKK on Stam1nan paras levy. Mikäli olette toista mieltä, tietäkää olevanne väärässä ja muutenkin aika huonoja ihmisiä.

My Little Pony Friendship Is Magic

http://www.youtube.com/watch?v=QmJvHILyeOo

Joo-o. Internetin syövereitä penkoessa on käynyt allekirjoittaneellekin selväksi seuraavat seikat:

1) Tuosta ikuisuuksia vanhasta lastensarjasta ollaan tehty uusversio

2) Isot vitun miehet ovat kilahtaneet sarjasta aivan täysin. 

Luuhaan aikaa tappaessani parilla kansainvälisellä keskustelupalstalla, joissa heiluu hyvät määrät ihan tolkkuja, kypsiä ja yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Näille palstoille sitten alkoi ilmestyä keskusteluketjuja tästä helkutin sateenkaaritykityksestä ja nehän täytty sadoilla viesteillä tuossa tuokiossa. Samoten jotkut käyttäjät alkoivat pistää käyttäjäkuvikseen näitä MLP hahmoja ja pistää sarjasta lainauksia, ja laskea itsensä sellaiseen uuteen internetin alakulttuurikategoriaan kun "brony." Tiijättekö, niinkun pony ja bro keskenään. Ja jotkin näista saatanan kellariolmeista ovat käsittääkseni aiemmin tuhisseet halveksuvasti jollekin söpöilyanimelle.

Mää en vittu tajua. Ryhdyin ihan uteliaisuudesta perehtymään tähän sarjaan Youtubessa ja tulin tulokseen että onhan se ihan laadukas lastenohjelma. Vaikutti olevan hyvin ja hauskasti kirjoitettu sekä hyvin animoitu sarja joka on selkeästi suunnattu nuorille tytöille. Käsittääkseni kenenkään itseään kunnioittavan ja heterona pitävän miehen ei pittäis ihan muitta mutkitta haljeta onnesta kun ruudusta tullee päin pläsiä pikkulikan äänellä vinkuvia, värikkäitä yksisarvisia sekä sateenkaaria ja vaaleanpunaisia pilviä, unohtamatta niitä kasvattavia ja opettavaisia tarinoita. Ite jäisin kyllä ennemmin kiinni runkkaamisesta kun kattomasta My Little Ponya. En sano että se väärin ois, mutta kattositte nyt vielä kuitenkin sinne kaappiin. Että oisko siellä jottain.

Kristus kaurapuurossa

http://www.iltalehti.fi/hullumaailma/2012080915938529_hu.shtml

Törmäsin lärviopuksessa tuohon. Mies oli hoksannut ruokansa muodostaneen kasvoja muistuttaneen kuvion ja tämä oli innostunut että herra siinä mua katsoo silmiin. Eipä kait siinä! Muistuttihan tuo etäisesti kasvoja, mutta itse en kyllä ketään tunnistanut. Saatto olla ihan naapurin Pablokin siinä.

Aina välillä näitä tosiaan on. Jeesus ilmestyy millon mihinkin. Useasti näkee vielä valokuvan, henkkoht suosikki on tämä koiran istumapuoleen ilmestynyt vapahtaja. Sitä meikä vaan ihimettellee, että minkä takia se on aina tämä renesanssiajan taideteoksista jo tuttu valkoihoinen, pitkätukkanen ja lempeäkatseinen partamies. Miettikääpä nyt, pojat ja tytöt. Se häiskä kuitenkin oli 2000+ vuoden takainen lähi-idän häiskä. Laihan jäntevä, koukkunokkainen, ruskeaihoinen ja lyhyt käppänä se on varmaan ollut. Kyllä se partahippi on ihan joku muu mies joka teidän lounaaseen lyö kasvonsa, eikä sillä ole hyvät mielessä.

Raskaat naiset

Eräänä kauniina päivänä 90-luvulla päätti isoveli sivistää kesätukkasta räkänokkaveljeä ja komensi työhuoneeseen. Siellä hän laittoi soittimeen rätisevän ja muutenkin elämää nähneen älpyn nimeltään Master of Puppets. Sille tielle sitä vähän niinkuin on jääty. Toki sitä muunkinlainen musiikki uppoaa ja soittolistaan eksyy, mutta ennemmin tai myöhemmin raikaavat kuulottimista taas sirkkelitremolot, blastbeatit ja mörinät/rääkynät.

Muuten oon kyllä aivan tyytyväinen, mutta yks juttu vähän harmittaa. Ittiäni suuremmin miellyttävät naiset ei usseimmiten tätä mussiikkia niin kuuntele. Isimaata puolustaessa eräs tupakaveri kertoili kuinka Tukholman reissulla tuli ihmeteltyä että missä ne kaikki rumat naiset täällä oikein on. Ois mennyt lähimpään hevirokkipaikkaan, siellä niitä ois ollu.

Nyt saattaa mennä vähän tökerön kärjistyksen puolelle, mutta Tuska Open Airiin tai vastaavaan jos menee, niin lähtökohtaisesti kannattaa odottaa kiinnittävänsä huomionsa kahdenlaisiin naisiin. Vähemmistönä helvetin kauniisiin ja hyväkroppaisisiin päänkääntäjiiin piukeissa dominakuoseissaan, jotka tietty lähestulkoon aina ovat jonkun vitun enemmän tai vähemmän sheivatun isojalan kanssa. Ja sitte näihin kosanderipäissään ihmeellisyyksiä ja kärkkäitä mielipiteitä raakkuviin ja sinappihuntua vaille valmiisiin picnic-kinkkuihin lihan määrää korostavissa verkkosukissaan. Se on oikiasti eri hyvä juttu jos tuntee itsensä viehättäväksi vaikka näyttäiskin suolaporsaalta, mutta ei ne korsetit ja minihameet kaikkien vartaloa imartele. Eikä sitä tuntemattomalle kannata ensitöikseen välttämättä kertoa että Varg tai Breivik on ihan hyvä tyyppi tai narkkarit tunki kerran privaattialueet täyteen cheddaria*

Kivat, nätit ja nuoret tytöt usseesti taas kuuntelee jottain mikä vähän arveluttaa. Eräs paljon naurava, ilosesti hymyilevä ja muutenkin kaikin puolin erittäin miellyttävä vaaleaverikkö soitti mulle väenvängällä The Crashia, ja voi hyvä helvetti. Kokemus oli pitkälti audiaalinen versio ämpärillisen hunajaa ja siirappia nassuunsa kauhomisesta. Sitten on tietty tämä seduloiden perseensheikkauspumputus joka taas on mitä on. Vähänkö harmittaa kun joku tällanen pyytää soittamaan kitaraa tai vaikkapa jonkun oman sävellyksen, ja miltei ainoa mitä osaisi paskana ja yksipuolisena kitaristina tarjota oisi barremolliraiskausta josta ei taatusti tule iloseksi kukaan. Siinä sitten joku Nothing Else Matters intro ja öö.

Vaikka sitä tuli soimattua, niin corecoren puolustukseksi täytyypi sanoa että kyllä sen raskauden ja potentiaalisen kuunneltavuuden(lähinnä deathcore) huomioonottaen sen kauniimpaa sukuopuolta edustavat kuuntelijat miellyttävät keskimäärin silmää erittäin paljon.Henkisestä laidasta kyllä taas en tiedä, mutta hyvä alaku on ainakin!

*henkilökohtaisesti vältyin tämän jälkimmäisen kuulemiselta. Joudun kirjoittamaan ystäväpiirin elämänkokemuksia koska istun itse kellarissa 9/10 ajastani ja pelaan WoWia.

Haikea huominen ja corecore

Joo-o. Tulipa eilen hengattua ruhtinas alkoholin kanssa ja nyt on vähän vetämätön ja mitäänsanomaton olo. Muistu samalla mieleen, että joskus tuleepi kirjoiteltua lärviopukseen satunnaisia aatoksia, minkä seurauksena hyvän maun kerran kaukaa ehkä nähneet toverini ovat härppineet ja kehoittaneet ryhtyä pitämään blogia. No, tässä on, saatana. Ainakin ensialkuun näpytän laiskan anonyymisti, koska olen päättänyt ryhtyä internetin mustanaamioksi, ja virtuaalimaailman konnat ja kelmit parantavat taatusti tapansa kun mustin silminalusin näpytän terävän kritiikin kolmelta aamuyöllä. Vissiin myös siksi, että silloin tällöin saattaa lipsahtaa ruma sana ja aatos, ja jälkikasvuaan töissä stalkkaavalta äidiltä tulis tupenrapinat jos se sen näkis. Siis aivan oikeasti.

Törmäsin internetissä itsensä naiseksi tuntevaan yhdysvaltalaiseen, kieltämättä aika feminiiniseen ja nättikasvoiseen poikaan, joka mainosti metallille pyhitetyssä keskusteluketjussa CoreCorea. CoreCore on siis yleispätevä, mitä tahansa metalcorea, deathcorea tai vastaavaa alagenreä tarkoittava termi. Aika paskaa musiikkia jotten sanois.

Vissiin alkuperäinen tarkoitus on ollut yhdistää HC punk ja metallin ääripäät. Mutta mitä nyt on aikanaan Radio Rockilta tullut CoreCorea tullut kuultua, niin ei siitä hooseestä kyllä mitään vitun havaintoa ole. Lisäksi siellä corecoren luvatussa maassa, jenkkilässä, vissiin on joku korkeakoulu näitä orkestereita ulos pumppaamassa, kerta samalta tahtoo allekirjoittaneen korvaan samaa corecoreatyyliä edustavat bändit kuulostaa. Miltei joka biisi alkaa ältsin ärhäkällä ja teknisellä pauhaamisella solistin raakkuessa sen minkä kitusista lähtee, minkä jälkeen voidaankin sitten siirtyä pillunkiilto silmissä laulamaan hempeän melodista kertsiä. Eipä ne melodiat kyllä edellisestä saatikka seuraavasta bändistä poikkea.

Sitten kun nämä on saatu alta pois niin eiköhän pojat pistetä breakdown tähän. Ja se breakdown on sitten vittu pakko olla joka biisissä. Kuuntelin joskus jotain orkesteria, joka vissiin mielti itsensä melodiseksi deathcoreksi tai mitä vittua sinne päin tahansa. Kuulosti ihan kelvolta(muttei maailmoja mullistavalta) dödöltä se orkesteri, mutta vissiin kesken biisin yhtyeen nikkari oli hokannu että vittu jätkät me ollaan corebändi, nyt äkkiä breakdown jottei porukka meitä muuksi luule! En ite henkilökohtasesti tuota breakdown pakkoa käsitä. Jos on nopea ja kiukkunen biisi, niin hyvän meiningin se pätkäsee, ei muuta.

Halusin ja yritin joskus pikkupoikana ihan oikeasti fanittaa All Shall Perishiä, jota teinivuosien paras kaveri kuunteli ja  joka on vissiin tätä deathcorea ja siten sellasta rankempaa settiä. Vaikka miten kuunteli debyyttiä uudestaan ja uudestaan, ja hehkuttaa kavereille, niin kokoaika oli vaan takaraivossa tunne että ei tää oikein kolise. Vähän niinkuin ois kattonu pornoa vielä laukeamisen jälkeen.