Harmittaa

Olut on vuosien saatossa muuttunut allekirjoittaneen silmissä vallan miellyttäväksi juomaksi. Siihen nähden ainakin, mitä se siinä 13-14 vuotiaana oli. Silloin se oli saatanan pahaa litkua jota tuli juotua naama nurinperin silkalla sisulla siksari perjantaisin ihan vaan siitä syystä, että vois sitten kylillä huudella lestoille, halailla tyttöjä ja vakuutella tuikituntemattomille siitä miten helvetin hyviä tyyppejä he ovat sen jälkeen kun heiltä oli saanut röökin tai jotain.

Nykyään se sitten on niin mukavaa seurajuomaa, että ihan vaan omakin seura kelpaa muutaman nauttimiseen. Eilen tuli eskapismin kourissa pelailtua Assassin's Creed -pelisarjan viidettä osaa, eli Assassin's Creed 3:sta(?) ja nautittua sen kuusi joka enää ei tosin aja allekirjoittanutta kadulle mekastaan ihan niin suurella todennäkösyydellä mitä sillon murkkuäänisenä kukkakeppinä. Ennemmin siitä tulee mukavan raukea ja rentoutunut fiilis. Mutta sitä en vaan käsitä, miksi vitussa juurikin ne kuusi vie mun yöunet.

Useasti olen todennut sen rentouttavan kutosen rajoittavan unoset muutamaan tuntiin. Eilenkin siinä yhden maissa päätin koteloitua jenkkisänkyni syövereihin, ja huolimatta keskikohtalaisesta univelasta heräsin viideltä. Helvetin väsyneenä mutta silti kykenemättömänä nukahtamaan uudelleen. Mietin siinä sitten tunnin verran

I. Seksuaalista kanssakäymistä erään nimeltämainitsemattoman, erittäin viehättävän naisen kanssa.

II. Sitä, millaista ois pitää esitelmä Suomen historiasta käsittämättömän typeriä välikysymyksiä ja -huomautuksia jatkuvasti esittäville amerikkalaisille high school oppilaille.

Aivojaan jos käyttää päättelisi helposti unettomuuden johtuvan siitä, että maksa prosessoi niitä iloliemiä mitä kitusiinsa on tullut kiskotuksi. Mutta mielenkiintoisesti silloin ei taas ole mitään ongelmia unen saannin ja sen määrän kanssa, kun katson välttämättömäksi marinoida maksani huolella ja juoda ainakin sen 12 olutta ja tunkea rahani Seppo Koskisen pohjattomiin taskuihin* tilailemalla long islandeja, valkovenäläisiä sun muita mukavia. Aamuviideltä tai kuudelta kun sieltä ledihelvetistä selvittyään sängylle rojahtaa, niin tyytyväisenä sitä tulee helposti koisattua iltapäivään.

Hitusen myös harmittaa tämä perätorven törisemään pistävä ominaisuus oluessa, jota ei kyllä mitenkään erityisesti helpota opiskelijabudjetin takia pitkälti ruisleivästä koostuva ruokavalio. Onneksi ei tarvi olla ihmisten ilmoilla tänään. Onneksi tytöt ei myöskään lue tätä blogia.Vai hetkonen....

No mikä siinä unettomuudessa sitten niin harmittaa? Ääni pään sisällä sanoo että ota nokoset myöhemmin äläkä ruikuta. Mutta toinen ääni pään sisällä sanoo, että pitäs tehä kurssipäiväkirja jonka palautuspäivä on huomenna. Siihen pitäisi kirjoittaa mitä erään kurssin luennoilla on käyty läpi, ja lisätä omia pohdintoja ja mietteitä. Tämän kurssin tunnithan tosiaan oli torstaiaamuisin, eli kokolailla välittömästi tutorien järkkäämien opiskelijabaardien jälkeen. Näin ollen ei oo kyllä kamalasti käryä mitä niillä luennoilla on horistu, enkä myöskään ole juurikaan pohdintoihin kykenevässä tilassa niiden aikana ollut.

Ainii, ja se AC3 on ihan paska. Tai ainakin ekat 5 tuntia siitä. Aiemmat Assassin's Creed pelit ovat viehättäneet niiden vapaamuotoisuuden, keskiaika-/renesanssiparkourin ja niiden salamurhahommien takia. Mitäs tässä tehdään? No ihan ensiksi siinä oli pari aika tiukasti rajattua ja lyhyttä tehtävää, minkä jälkeen läväytettiin kasvoille suuri ja dramaattinen juonenkäänne jonka hienovaraisuudesta ja sulavasta toteutuksesta voi päätellä sen takana olevan vissiin joku 8-vuotiaan ymmärryksen ja dramatiikantajun omaava tai George Lucas. Sen jälkeen sitten leikitäänkin (siis aivan kirjaimellisesti)kuurupiiloa ja pyydystetään ansoilla kaneja ja muita metsän söpöjä pikku vipeltäjiä. Arvon pelinkehittäjät: mitä vittua te ootte siellä suunnittelupöydän äärellä oikein ajatelleet?

*Älkää kysykö mitä hevijunttina teen Seppoloissa. Minä en vittu tiijä.