Mnjoo. Töissä on vitun tylsää ja pää on aivan täysin tyhjä. Tekis mieli kirjotella, muttei oikein tiijä mistä. Kai sitä vois sitten nakutella Oulunreissustansa, niinkun pittäis tavanomasta blogia mihi lässytetään vaan tekemisistänsä niinkun jotakin kiinnostas.
No enivei. Kolme vuotta oli viime visiitistä niin alko olemaan jo sellanen kaiverrus päällä että nyt on pakko päästä. Neljä päivää tuli oltua, ja lyhyesti:
torstai - viinaa
perjantai - viinaa
lauantai - viinaa
sunnuntai - olutta.
Jos nyt jotain kohokohtia pitäisi mainita niin kait se oli perkeleen siisti nähä taas vanhoja kavereita ja istua kattoterassilla oluen kanssa. Tosin sen kattoterassin jäljiltä mun koko ylävartalo on punanen ja kuplii sieltä missä se ei vielä kuoriudu. Aurinkorasvat on homojen ja tyttöjen hommaa.
Toinen oli nostalgiavisiitti lapsuusvuosien kulmille. Sapetti yökerhossa, kun kaikki hävis jonnekin, niin lähin sitten käppäileen tuhannen päissään seuduille missä tuli pyörittyä puolet nykystä pienempänä muutama vuosi. Valokuvia tuli nappailtua mutta en niitä pistä koska eihän tää nyt mikään vitun valokuvablogi oo. Menkää kyttään teinien instagrammeja jos kuvia tahotte, saatana.
No enivei, vanhan asuintalon(kerrostalo) takana on sellanen pieni mettäpläntti missä tuli leikittyä sotaa ja rakenneltua majoja nappulana. Yritin löytää yhtä majapaikkaa missä on mun ja kahen kaverin nimikirjaimet vuodelta 99. Siellä meikä pyöri horsmien ja nokkosten keskellä tukka silmillä toista tuntia eestaas ja koitin kännykän lampun valossa zoomailla puiden kylkiä että oisko ne tossa ne kaiverrukset. Iski vielä se vesisade niin allekirjoittanut oli hyvin pian vietnamin viidakoista selvinneen näkönen. Voi olla että jos joku koiranulkoiluttaja ois nähny, niin polliiseille sitä ois saanu jälkeenpäin selitellä että en oo vetäny kun viinaa ja punasta pulkkaa, vannon kautta kiven ja kannon ja mörökölli jne jne.
Ei kyllä löytäny niin lannistuneena piti talsia joku ~3km kaverin kämpille suihkuun ja nukkuun. Paitti että peseydyttyäni ja kuivateltuani soittaa yks jätkä jota en ollu livenä nähny 10+ vuoteen ja joka oli toinen niistä nimikirjaimia kaivertaneista lapsuuden tovereista, niin takasinhan sitä piti lähteä nostalgiavisiitille sitten sen kanssa. Lopputulos oli että siellä märässä vitun pikkumetässä pyöri kaks tyhmää ympärijurrissa ja muisteli menneitä. Onneks ei ollu kukkaan tuttu tai tuntematon näkemässä.
Mutta löyty se puu!
