torstai 29. marraskuuta 2012

Harmittaa

Olut on vuosien saatossa muuttunut allekirjoittaneen silmissä vallan miellyttäväksi juomaksi. Siihen nähden ainakin, mitä se siinä 13-14 vuotiaana oli. Silloin se oli saatanan pahaa litkua jota tuli juotua naama nurinperin silkalla sisulla siksari perjantaisin ihan vaan siitä syystä, että vois sitten kylillä huudella lestoille, halailla tyttöjä ja vakuutella tuikituntemattomille siitä miten helvetin hyviä tyyppejä he ovat sen jälkeen kun heiltä oli saanut röökin tai jotain.

Nykyään se sitten on niin mukavaa seurajuomaa, että ihan vaan omakin seura kelpaa muutaman nauttimiseen. Eilen tuli eskapismin kourissa pelailtua Assassin's Creed -pelisarjan viidettä osaa, eli Assassin's Creed 3:sta(?) ja nautittua sen kuusi joka enää ei tosin aja allekirjoittanutta kadulle mekastaan ihan niin suurella todennäkösyydellä mitä sillon murkkuäänisenä kukkakeppinä. Ennemmin siitä tulee mukavan raukea ja rentoutunut fiilis. Mutta sitä en vaan käsitä, miksi vitussa juurikin ne kuusi vie mun yöunet.

Useasti olen todennut sen rentouttavan kutosen rajoittavan unoset muutamaan tuntiin. Eilenkin siinä yhden maissa päätin koteloitua jenkkisänkyni syövereihin, ja huolimatta keskikohtalaisesta univelasta heräsin viideltä. Helvetin väsyneenä mutta silti kykenemättömänä nukahtamaan uudelleen. Mietin siinä sitten tunnin verran

I. Seksuaalista kanssakäymistä erään nimeltämainitsemattoman, erittäin viehättävän naisen kanssa.

II. Sitä, millaista ois pitää esitelmä Suomen historiasta käsittämättömän typeriä välikysymyksiä ja -huomautuksia jatkuvasti esittäville amerikkalaisille high school oppilaille.

Aivojaan jos käyttää päättelisi helposti unettomuuden johtuvan siitä, että maksa prosessoi niitä iloliemiä mitä kitusiinsa on tullut kiskotuksi. Mutta mielenkiintoisesti silloin ei taas ole mitään ongelmia unen saannin ja sen määrän kanssa, kun katson välttämättömäksi marinoida maksani huolella ja juoda ainakin sen 12 olutta ja tunkea rahani Seppo Koskisen pohjattomiin taskuihin* tilailemalla long islandeja, valkovenäläisiä sun muita mukavia. Aamuviideltä tai kuudelta kun sieltä ledihelvetistä selvittyään sängylle rojahtaa, niin tyytyväisenä sitä tulee helposti koisattua iltapäivään.

Hitusen myös harmittaa tämä perätorven törisemään pistävä ominaisuus oluessa, jota ei kyllä mitenkään erityisesti helpota opiskelijabudjetin takia pitkälti ruisleivästä koostuva ruokavalio. Onneksi ei tarvi olla ihmisten ilmoilla tänään. Onneksi tytöt ei myöskään lue tätä blogia.Vai hetkonen....

No mikä siinä unettomuudessa sitten niin harmittaa? Ääni pään sisällä sanoo että ota nokoset myöhemmin äläkä ruikuta. Mutta toinen ääni pään sisällä sanoo, että pitäs tehä kurssipäiväkirja jonka palautuspäivä on huomenna. Siihen pitäisi kirjoittaa mitä erään kurssin luennoilla on käyty läpi, ja lisätä omia pohdintoja ja mietteitä. Tämän kurssin tunnithan tosiaan oli torstaiaamuisin, eli kokolailla välittömästi tutorien järkkäämien opiskelijabaardien jälkeen. Näin ollen ei oo kyllä kamalasti käryä mitä niillä luennoilla on horistu, enkä myöskään ole juurikaan pohdintoihin kykenevässä tilassa niiden aikana ollut.

Ainii, ja se AC3 on ihan paska. Tai ainakin ekat 5 tuntia siitä. Aiemmat Assassin's Creed pelit ovat viehättäneet niiden vapaamuotoisuuden, keskiaika-/renesanssiparkourin ja niiden salamurhahommien takia. Mitäs tässä tehdään? No ihan ensiksi siinä oli pari aika tiukasti rajattua ja lyhyttä tehtävää, minkä jälkeen läväytettiin kasvoille suuri ja dramaattinen juonenkäänne jonka hienovaraisuudesta ja sulavasta toteutuksesta voi päätellä sen takana olevan vissiin joku 8-vuotiaan ymmärryksen ja dramatiikantajun omaava tai George Lucas. Sen jälkeen sitten leikitäänkin (siis aivan kirjaimellisesti)kuurupiiloa ja pyydystetään ansoilla kaneja ja muita metsän söpöjä pikku vipeltäjiä. Arvon pelinkehittäjät: mitä vittua te ootte siellä suunnittelupöydän äärellä oikein ajatelleet?

*Älkää kysykö mitä hevijunttina teen Seppoloissa. Minä en vittu tiijä.

maanantai 19. marraskuuta 2012

otsikko

Mikä päivä tänään on? Tänään on se päivä, kun ei vittu kiinnosta. Heräsin kerrankin ajoissa, mikä oli aika saavutus siihen nähden että koulu alkoi 12.30. Kävelin puoli tuntia reippahasti opinahjoon valmistautuneena henkisesti ja fyysisesti olemaan motivaatiosta tai hereilläolosta riippumatta täysin kyetön ottamaan vastaan mitään informaatiota, mitä se jollain aivan omalla tietoisuuden tasollaan heiluva luennoitsija selittää. Tai tarkemmin kuvailtuna mumisee itsekseen. Siis silloin, kun ei suorita erikoisia puolen tunnin katoamistempauksia.

No perillä sitten ilmeni että tunti on peruttu. Olisi ollut vieläpä se yksi kerta tuhannesta, kun en ole sen täsmälliset 5 minuuttia myöhässä. No ei siinä. Onneksi oli jäänyt konkeli(eli polkupyörä) koulun eteen perjantaina. Tai torstaina. Tai tiistaina. Onneksi oppilaitos ei ilmeisesti sijaitse kenenkään kotimatkalla baarista palatessa.

Pitäisi vissiin käyttää aika hyödyksi ja siivota, pyykätä, tiskata, palauttaa pulloja ja täydentää jääkaappiaan. Ei kyllä kiinnosta. Johtuneeko vuodenajasta vai mistä, kun ei nappaa vittu mikään. Tupakkaakaan ei ole tullut poltetuksi moneen päivään. Ihan vaan siitä syystä kun ei ole viitsinyt ostaa. Kaljaa kyllä oon kiskonut kaksin käsin v-loppusin jotta älkää nyt säikähtäkö. Yleisen motivaation määrää kuvaa ehkä myös tämän päivän menu. Joka on sitten sama kuin eilen. Ja toissapäivänä. Täysjyväriisiä piste. Kurjuuden maksimointia tosin lievittää siskon lahjoittamat, allekirjoittaneelle entuudestaan tuntemattomat mausteet joita voi perstuntumalta kipata ruokaan hyvillä mielin, sillä lopputulos vaikuttaisi aina olevan maittava, käytti niitä kuinka holtittomasti tahansa..

Huomasin tosin pystyväni vetämään 20 leukaa ja tekemään 60 punnerrusta, joten ei kaikki voi ihan huonosti olla.

torstai 8. marraskuuta 2012

haikea huominen

Tietää että ilta on mennyt hyvin, kun päälimmäisenä mielessä on kysymys joka kuuluu:

Mitäköhän oon eilen tehny ja millon ja missä ja miksi?

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ihmettelenpähän vaan

Pohdiskelin tuossa suihkussa kristittyjä, kuten ihmisillä yleensä varmasti tapana on, ja en taas saanu käsitettyä paria juttua mitä jotkut Jessefanit tunnetusti horisee.

Jotkut astetta hurmaavammat kristitythän on vissiin sitä mieltä, että jos ei usko Jeesukseen yms tms ja antaudu tämän vahvojen käsivarsien rakastavaan syleilyyn, joutuu helvetin tervapataan poriseen ikuisuudeksi tahi pariksi. Mutta mites nää Eurooppalaiset esi-isämme, jotka eivät tienneet koko Lähi-Idän kahjosta yhtään mitään ennen kun satoja, tai tuhatkin vuotta tämän ristiin ripustamisesta oli kulunut? Helvettiinkö nekin nakattiin? Aika tuimaa kohtelua, jotten sanois. Amerikan inkkaripinkkareilla meni vielä kauemmin ennen kuin ilosanomaa saivat vähä väkiste ottaa vastaan. Vähän kummastusta aiheuttaa toki myös se, että kaikkivoipa ja kaiken tietävä Jumala, joka ohimennen luo universumeita jos siltä tuntuu, imaisee kaikessa mahtavuudessaan herneen nenään jos Mara Perniöltä ei joka ilta polvillaan lipittele luojansa istumapuolta. Haiskahtaaa persoonalisuushäiriöltä.

Sitten mua ihmetyttää tämä ite helvetti. Mikäli olen oikein ymmärtäny(korjata saa,) helvetti on paikka, missä syntiset kärisevät ikuisesti rikkeidensä takia. Helvetti on myös ite vanhan kehnon päämaja ja lepakkoluola. Mutta eikös se vihtahousu ole kokolailla napit vastakkain Jumalan kanssa? Ainakin se haluaa tämän armasta ihmislammaskatrasta johdattaa harhaan. Miten helvetissä(höhö) se sitten kuuluu paholaisen intresseihin rääkätä loputtomiin näitä sieluja, jotka hänen onnistui johdattaa kaidalta polulta pois, tai jotka ei vaan sattunu mitään tietämään koko aavikkojumalasta? Kertokaa mulle. Vai onko helvetti Jahven nikkaroima keskitysleiri jumalpoliittisesti epäsopivia varten ja Perkeles on vähän kuin Mengelen roolissa siellä? Mitä? Olen valmis tietty ensimmäisenä myöntämään syntyneeni yksinkertaisena, jos tässä on joku selkeä logiikka jota en vain kykene näkemään.

torstai 1. marraskuuta 2012

Hevijuntin kokkikoulu

Tässä yleispätevä ohje niin arjen kuin pyhienkin herkkuhetkiin.

1. Ota jääkaapista/pakkasesta/kaupan hyllyltä reilu määrä jotain. Mieluiten halpaa lihaa. Määrällisesti niin paljon että seuraavankin päivän illallinen valmistuu jääkappiin odottamaan vuoroaan

2. Paista se naurettavan ylimitoitetussa määrässä öljyä.

3. Lisää suola, mustapippuri ja chili. Suositeltu määrä: liikaa

4. Kisko kitusiisi. Vedä vaikka siivu paahtista kaveriksi leikkiäksesi syöväsi monipuolisesti.

5. Syö myös seuraavan päivän annos.

6. Uhraa viisi sekuntia päivästäsi poteaksesi syyllisyyttä ahneudesta ja epäterveellisistä elintavoista.