kampura

Nummirockissa kolisi Rytmihäiriö niin lujaa että hankin suhinadebyyttiä lukuunottamatta kaikki levyt ja siitä asti ollu aika ankara rytmisputki päällä. Yllättäen mun on asian seurauksena tehnyt mieli jo kuukauden päivät vettää perseet gambinalla, mutta asiassa ois yks ongelma. En kehtaa ostaa sitä. Se on niin densujuoma että mulle tullee vähän samanlainen häpeällinen fiilis sitä pulloa kattoessakin, kun jos ois menossa ostaan pornoa. Oon aika paska hevijuntti vissii.

Star Wars

Mikäs tässä palkattomalla vapaalla vaihteeksi ollessaan muutakaan tekis, kun kattois pyjamat päällä ja käsi munissa* Star Warsin trilogiaa ep. 4-6. Sitä alkuperäistä, missä ei Greedokaan ammu ensin. Onpa tuo ihan ensimmäinen elokuva jo helvetin viihdyttävä seikkailuäksönpläjäys jossa on värikkäät, hyvästä syystä ihmisten mieliin painuneet hahmot, juoni, musat ja suurinpiirtein muutenkin kaikki. Aivan täysin hyvistä ja oikeista siitä sellanen miljoonamenestys nopeasti tulikin.

Näin ollen on jo suorastaan häkellyttävää miettiä, miten kauheaa paskaa ne episodit 1-3 on. Erikoista, miten menestys jotenkin tuntuu saamaan jotkut ihmiset menettämään kaiken käsityksen siitä, mikä teki heidät suosioon nostaneista tuotoksistaan suurhittejä. Muita klassisia esimerkkejä ois esim. tuotantokauden 11 jälkeiset Simpsonit. Jos telkusta tulee Simpsonit ja se on uutta, käännän toiselle kanavalle. Kamalaa, väkisin väännettyä skeidaa joka tuntuu olevan olemassa vaan julkkisvierailijoita varten. Niin, ja tietty Metallica. Sen orkesterin jäsenet eivät tällä planeetalla ole olleet ainakaan kymmeneen vuoteen.



*Ei, minulla ei ole erektiota. Haarojenväli on vaan mukava ja lämmin käsien säilytyspaikka kun haluaa mehustella täydellisellä toimettomuudellaan ja hyödyttömyydellään.


EDIT: Ai niin. Unohtu mainita vielä se noista uusista SW leffoista, että on niissä yks hyvä puoli, jonka takia katson niiden olevan oikeutettuja olemassaoloonsa. Se, että tää jätkä arvostelis ne.

otsikko

Erään viisaan viistasta letkasua lainatakseni:


Ootte te naiset vähän semmosia että huh huh. Kaikella kunnioituksella.

Mannerheim

Ylen Mannerheim

Protestoin. Marskilla ei ole viiksiä ja lisäksi sen ylle on vedetty Bundeswehrin maastokuosit. Ei ollut olemassa 1900-luvun alussa!

isän maan puollustus laitos

Eipä taas nukuta yhtään, mutta eipä sen juuri ole väliäkään kerta ei ole töitäkään tiedossa. Vuokratyöläisenä olon hienous on se, että töitä on asiakkaan tarpeen mukaan. Kun kesätyöpaikassa pitäis tehdä kuormalavoja koneellisesti mutta kone on italialaisten insinöörien ilmeisesti tuhannen päissään suunnittelema ja nikkaroima paskakasa joka ei tee mitään hyvin paitsi hajoa itsekseen ilman provokaatiota tai selitettävää syytä, niin eipä sillä asiakkaallakaan sitten tarvetta vuokratyövoimalle ole ennen kuin joku saapuu korjaamaan sen koneen. Joskus. Ehkä. Mitäpä tässä sitten muutakaan kun raapustaa normaaliin tapaan yhtään pohtimatta ja perstuntumalta mielipiteensä, tällä kertaa pakollisesta asepalveluksesta, ihan kun mistään mitään ymmärtäisi tai jotain kiinnostaisi. Omiin rajallisiin kokemuksiini ja tietoihini perustuva kantani on, että sen vitun kauhean paskan olemassaolo on ihan kiva juttu ja soisin sen olevan olemassa vastaisuudessakin.


Aina joskus pääsee seurailemaan keskustelua tästä nuorten suomalaisten miesten velvollisuudesta suorittaa 6-12kk aseellista tai aseetonta palvelusta. Mikäli kyse on vaikkapa sietämättömän typeryyden ja tunkkaisen vihamielisyyden tyyssijasta, minkä tahansa sanomalehden nettisivujen keskustelupalstasta, ovat siellä vastakkain takapajuiset, salaa sotaa ihannoivat rasistit ja persuja äänestävät serkunnussijat, sekä möyhypäissään epärealistisia rauhanaatteita ja sosiaalietuja loisivia, vieraiden kulttuurien edustajia maahan halajavia kommunistiviherituhippejä. Tai näin lienevät tavalliset tallaajat ja keskenään eriäviä mielipiteitä omaavat kirjoittelijat toisistaan ajattella. Siellä viuhuu sitten jos jonkinmoista argumenttia vaihtelevalla tahdikkuudella ja selkeydellä esitettynä, joihin en aio viitata sanallakaan, koska mua ei vittu kiinnosta.


Oma mielipiteeni on, että sen pitäisi olla kaikille kynnelle kykeneville pakollinen juttu ihan vaan siksi, että se on helvetin kasvatuksellinen paikka. Äkkiseltään sitä saattaisi toisin kuvitella, koska youtube on pullollaan videoita missä isot miehet juoksevat kisaa erivärisiin eristysnauhoihin muumioiksi kääriytyneinä tai tekevät toisilleen jotakin Ville Vallaton -kolttosia, tai sitten ihan vaan muuten mökeltävät niinkuin vajaaälyiset. Mutta katsotaas.

Miettikääpä yläaste-, lukio- ja ammattikouluaikojanne. Siellähän on/oli porukka jakaantunut jos jonkinmoisiin leireihin harrastusten, musiikkimakujen ym. mukaan. On hevareita, hoppareita, skeittareita, nörttejä, lätkäpoikia, jalitsupoikia, pissiksiä, punkkareita, emoja, hipstereitä, "taviksia", hippejä, gootteja, ammareita... Kaikennäköstä hiihtäjää löytyy kyllä kuppasemmankin kyläpahasen teini-ikäisten opinahjosta. Jos jossain on koulu, missä nämä kaikki tulevat keskenään sulavasti toimeen, haluan tietää mitä sieniä keittäjätädit pöperöihin livauttavat.

Mitä tapahtuu, kun kaikilta näiltä sheivataan tukat ja omaan alagenreen liitettävät varustukset vaihdetaan vihreisiin maastokuvioihin ja kaikki asetetaan samalle viivalle? Jos joku miettii, että poloisilta riistettiin juuri yksilöllisyys niin suosittelen häntä ottamaan alahuulensa jämerästi etusormen ja peukalon väliin, ja vetämään ylöspäin pään muotoja mukaillen. Käden ja huulen ollessa niskan paikkeilla, nielaise. Mikäli jonkun tyypin persoona on rakentunut kokonaan ulkoisten seikkojen ympärille, ja niiden riisumisen jälkeen ei jää jäljelle kuin tyhjä kuori, niin maailmanluokan tyhjäpää taitaa kyllä olla kyseessä.

No siellä kasarmissa säikähtänein silmin alikkien määkymistä odotellessa ei pystykään arvioimaan kanssaeläjiä näiden alakulttuuriin kuulumisien perusteella, vaan joutuu kontaktia luomalla hankkimaan vaikutelman heistä. Usealla kuitenkin siihen ikään mennessä sosiaaliset taidot kehittyny sille mallille ettei ekaksi kysy että kuuntelekkonää heviä vai räppiä, tai toivon mukaan ainakin. Näinpä tulee löytäneeksi hyviä puolia tyypeistä, joiden kanssa ei muussa tapauksessa olisi tullut oltua tekemisissä niin millään tavalla.

Aselajista riippuen siellä joutuu myös tekemään yhteistyötä. YVI-2 viestiaseman pystyttäminen on tarkkaa, täsmällistä yhteistyötä ja suhteellisen hyvää kommunikointia vaativaa hommaa, ja jos joltain ei homma luonnistu töhöyden tai silkan välinpitämättömyyden takia, hankaloituu ja pitkittyy homma kaikilla. Omalla asemalla oli yksi laiskan ja vetelän oloinen arjen supersankari, jonka hommista ei tahtonut tulla mitään. Ensireaktio oli miehisenä miehenä ärjyä tälle vitusti ja soimaamalla aiheutetulla häpeällä yrittää saada tätä parantamaan suoritustaan. Jätkän ego oli vaan siinä määrin kuminen, että tämä oli suurinpiirtein yhtä tehokasta kuin avohakkuun tekeminen yksin otsalohkollaan. Ryhdyinpä muiden kanssa sitten yrittämään sellaisia käsittämättömiä menetelmiä kuin kehuminen, kannustus ja tuki. Kuinka ollakaan aseman pystytys nopeutui huomattavasti herran työpanostuksen tehostuttua erittäin hyvälle tasolle, ja osottautupa se muutenkin loppuviimeksi helevtin mukavaksi ja hauskaksi tyypiksi.

Siellä joutuu kokemaan myös sellasia määriä vitutusta, kiristystä, väsymystä, turhautumista, kyllästymistä ja pettymisiä jottei moni ennen ole. Voisin väittää, että tällaisten tuntojen käsittelemään oppiminen on tulevassa elämässä ihan näppärä taito. Itselläni oli Mordorin porteista sisään ensimmäistä kertaa marssiessani mielessä tavoite yletä reserviupseeriksi. No mustahan tuli sitten loppuviimeksi vuoden viestimies. Vitutus oman nimen mainitsematta jäämisestä tuoreiden aliupseerioppilaiden nimiä luetellessa oli aikas universaali, semminkin koska sen avaruusviivan sai useampikin apukki, joiden katsoin olevan itseäni mielen ja/tai ruumiin kuntonsa puolesta heikompia, ja joiden tiesin pärjänneeni itseäni huonommin jos jonkinmoisissa kokeissa ja testeissä.
No, mielenrauhan säilyttämiseksi sekin asia käsiteltävä oli. Loppuviimeksi riemuksi se muuttui, kun vallan kahvaan pääsemättä jäämisen lisäksi jäi se kääntöpuolikin kokematta, nimittäin vastuu, mikä olisi ollut siellä LARPissa suhteellisen merkityksetön, mutta suuri stressinaiheuttaja.

Itse koin kasvaneeni ihmisenä kun sieltä pois pääsin. Samana iltana vedetyt perseet olivat myös universaalit, ja meinas henki lähteä kun nukahdin sähkösaunaan. Ei mulla muuta.

Tota

Joo. Alotin siis tän blogin kirjoittamisen joskus 2010 jo, mutta englanniksi. Ei vaan kiinnostanut, eikä tätä kukaan oikein lukenut, niin vähän jäi. Julkaisin nyt muuten vaan noita vanhoja tekstejä uudestaan, joskin jossain joku taas kusi ja osa tuli tänne etusivulle vaikka kirjoitusjärjestyksen mukaan niiden pitäisi aivan perällä olla. En siis nyt ihan juuri äsken kokenut tarpeelliseksi kirjoittaa painavaa sanaa esim. tuosta vuosia vanhasta bussimyllytysjutusta.

ac transit bus fight whatsoever

I wonder what makes the case mentioned in the title worth the giant fucking fuss most of you have probably come across. I am honestly quite befuddled. I can't say I'd be very flattered if a public transit degenerate brother of Santa Claus asked me to spitshine his shoes, but apart from that, there's an obnoxious-beyond-words chick behind the camera(Say it again! Say it again, PUH-inky!) and the drunken idiot received a beating he well deserved. Bravo, I suppose. After I watching the video a few weeks ago, I felt slightly amused and moved on. Probably to trying to figure out whether Obsidian C got his guitar playing skills via practice, or was he born with the hands of the Superman somehow.

It would, however, seem that a good deal of people haven't been able to take this major step forward in their life. They're stuck having heated arguments coloured by racism, poorly hidden racism, puzzlement, utter lack of general knowledge and... well, you know, the general youtube idiocy. That's not fucking it, however. Now I'm receiving goddamn interviews amongst the recommended videos on my youtube. Jesus christ, I DON'T GIVE A SHIT.

Can't you give it a rest? Please? Pretty please with sugar coating? It is quite ridiculous, you know. People get the seven shades of shit beaten out of them all the time. There's more to life than epic beard man and his embarrassing opponent. A video of a bunny chasing after a goat and headbutting it, for example.

the bittersweet tomorrow

You know what sucks? Well of course I'm quite certain that you are very aware of multiple things in life that suck, but what I'm thinking about is how you're listening to a nice, slow and pleasant song, such as Jolly Jumpers - Slow Town Rules with headphones on. The song ends with a nice clean guitar melody, and I'm ready to enjoy a little more of Jolly Jumpers goodness. But instead of that I get downtuned guitars, blastbeat and ORG GORG GORG ORG GORG. Right. Thank you winamp, thank you very much for the shuffle feature.

Normally there wouldn't be any need to bitch about this, but the thing just is that the shuffle feature was on because I was spending last evening with some fine gentleman(=remorseless rednecks and sexually unscrupulous barbarians) drinking beer. If I've had 12 beers over the evening, the following day I tend to be a bit jumpy. If I'm smoking outside, and someone dares to come out as well, I might shit myself, pass out, shriek like a woman or combine all these reactions, just because of the sudden unexpected phenomenom of the front door opening. I believe my heart hasn't beat once since that unfortunate incident with Cannibal Corpse earlier today.

Another thing that pisses me off about hangovers is that I can't sleep properly. 95% of the time I'm drinking and decide around 4-6 am that it's time to hit the bed, I wake up at motherfucking 7-9am. Still drunk. Occasionally a bit lost, too.

Well, to keep myself from complaining all the time(gets tiresome,) I'll have to admit that hangovers, when kept in moderation, can be enjoyable in an odd way that I'd rather not have everyone witness. I don't know what the fuck causes it but I turn giggly as hell at some point of a usual hangover. I laugh at the most irrelevant things even the slightest bit funny and I can't stop.

Today I was having a blast at watching miscellanneous Black Metal videos in Youtube, wondering why I haven't been driven out of the goddamn genre by those glorious Norse antiheroes running around trve antihvman nekromisantrophik goatforests with their hatchets, bullet belts and candelabrums while grimacing as if they were thinking about being castrated with the blunt head of a satanic axe while simultaniously being penetrated by an anticosmic birch log coated with chili both fiery and evil in equal measure.

It's ridiculous. If you don't have a foggiest idea what I'm rambling about, I'd like you to youtube Immortal's Call of the Wintermoon and Satyricon's Mother North. I can't figure out at all why can't you make music with a dark, brooding atmosphere without making yourself look like a clown. The bands might have at least a bit tongue-in-cheek attitude about it(at least immortal must have,) but what about the people who don't find anything silly in that? Jesus fucking christ, get your act together.

Mjoo

Vissiin muut blogien pitäjät tykkää aika pitkälti postata valokuvia, piirutuksia ym. settiä. No, enpä oo hullun visuaalisesti lahjakas tyyppi, nii täsä on saatana Norjajyrmytystä sitten.

http://soundcloud.com/frozenhillbillyeurotrash/gg-allins-underpants

Madonna

Popin kuningatar oli taas vähän vanhoilla päivillään villiintynyt ja väläytti persustaan Hesassa. Näköjään jonkinnäköinen tämän kiertueen juttu tuo vilauttelu. Eipä siinä mitään. Itse olen suuri naiskauneuden ystävä, enkä juuri pahakseni pane mikäli viehättävät naiset vähän pelleilee ja vilauttelee. Ja onhan se toki kaunis nainen.... ollut aikanaan.

Olis meikästä kuitenkin pikkuhiljaa korkea aika jonkun kertoa sille muorille että 53 vuotta ois jo lasissa. Onhan se pitänyt itsensä terveenä ja kovassa kunnossa toki, mutta kyllä se nyt vähän niin on että ajan kululle ei juuri ole vastaan sanomista, vaikka kuinka monta platinaa tai timanttia ois myynytkin. Jos näkee jonkun tuoreen kuvan missä rouva heiluu vähän arkisemmissa vaatteissa, niin mielleyhtymä Skeletoriin siitä tulee eikä mihinkään seksijumalattareen. Eipä se tissinvilautuskaan juuri mun maailmaani mullistanut. Samanlaisia työmiehen lapasia pääsee näkemään varmaan ihan jos meen tuonne krouviin vähän kisutteleen lähiöruusuja..

Tiedoksi

UKK on Stam1nan paras levy. Mikäli olette toista mieltä, tietäkää olevanne väärässä ja muutenkin aika huonoja ihmisiä.

My Little Pony Friendship Is Magic

http://www.youtube.com/watch?v=QmJvHILyeOo

Joo-o. Internetin syövereitä penkoessa on käynyt allekirjoittaneellekin selväksi seuraavat seikat:

1) Tuosta ikuisuuksia vanhasta lastensarjasta ollaan tehty uusversio

2) Isot vitun miehet ovat kilahtaneet sarjasta aivan täysin. 

Luuhaan aikaa tappaessani parilla kansainvälisellä keskustelupalstalla, joissa heiluu hyvät määrät ihan tolkkuja, kypsiä ja yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Näille palstoille sitten alkoi ilmestyä keskusteluketjuja tästä helkutin sateenkaaritykityksestä ja nehän täytty sadoilla viesteillä tuossa tuokiossa. Samoten jotkut käyttäjät alkoivat pistää käyttäjäkuvikseen näitä MLP hahmoja ja pistää sarjasta lainauksia, ja laskea itsensä sellaiseen uuteen internetin alakulttuurikategoriaan kun "brony." Tiijättekö, niinkun pony ja bro keskenään. Ja jotkin näista saatanan kellariolmeista ovat käsittääkseni aiemmin tuhisseet halveksuvasti jollekin söpöilyanimelle.

Mää en vittu tajua. Ryhdyin ihan uteliaisuudesta perehtymään tähän sarjaan Youtubessa ja tulin tulokseen että onhan se ihan laadukas lastenohjelma. Vaikutti olevan hyvin ja hauskasti kirjoitettu sekä hyvin animoitu sarja joka on selkeästi suunnattu nuorille tytöille. Käsittääkseni kenenkään itseään kunnioittavan ja heterona pitävän miehen ei pittäis ihan muitta mutkitta haljeta onnesta kun ruudusta tullee päin pläsiä pikkulikan äänellä vinkuvia, värikkäitä yksisarvisia sekä sateenkaaria ja vaaleanpunaisia pilviä, unohtamatta niitä kasvattavia ja opettavaisia tarinoita. Ite jäisin kyllä ennemmin kiinni runkkaamisesta kun kattomasta My Little Ponya. En sano että se väärin ois, mutta kattositte nyt vielä kuitenkin sinne kaappiin. Että oisko siellä jottain.

Kristus kaurapuurossa

http://www.iltalehti.fi/hullumaailma/2012080915938529_hu.shtml

Törmäsin lärviopuksessa tuohon. Mies oli hoksannut ruokansa muodostaneen kasvoja muistuttaneen kuvion ja tämä oli innostunut että herra siinä mua katsoo silmiin. Eipä kait siinä! Muistuttihan tuo etäisesti kasvoja, mutta itse en kyllä ketään tunnistanut. Saatto olla ihan naapurin Pablokin siinä.

Aina välillä näitä tosiaan on. Jeesus ilmestyy millon mihinkin. Useasti näkee vielä valokuvan, henkkoht suosikki on tämä koiran istumapuoleen ilmestynyt vapahtaja. Sitä meikä vaan ihimettellee, että minkä takia se on aina tämä renesanssiajan taideteoksista jo tuttu valkoihoinen, pitkätukkanen ja lempeäkatseinen partamies. Miettikääpä nyt, pojat ja tytöt. Se häiskä kuitenkin oli 2000+ vuoden takainen lähi-idän häiskä. Laihan jäntevä, koukkunokkainen, ruskeaihoinen ja lyhyt käppänä se on varmaan ollut. Kyllä se partahippi on ihan joku muu mies joka teidän lounaaseen lyö kasvonsa, eikä sillä ole hyvät mielessä.

Raskaat naiset

Eräänä kauniina päivänä 90-luvulla päätti isoveli sivistää kesätukkasta räkänokkaveljeä ja komensi työhuoneeseen. Siellä hän laittoi soittimeen rätisevän ja muutenkin elämää nähneen älpyn nimeltään Master of Puppets. Sille tielle sitä vähän niinkuin on jääty. Toki sitä muunkinlainen musiikki uppoaa ja soittolistaan eksyy, mutta ennemmin tai myöhemmin raikaavat kuulottimista taas sirkkelitremolot, blastbeatit ja mörinät/rääkynät.

Muuten oon kyllä aivan tyytyväinen, mutta yks juttu vähän harmittaa. Ittiäni suuremmin miellyttävät naiset ei usseimmiten tätä mussiikkia niin kuuntele. Isimaata puolustaessa eräs tupakaveri kertoili kuinka Tukholman reissulla tuli ihmeteltyä että missä ne kaikki rumat naiset täällä oikein on. Ois mennyt lähimpään hevirokkipaikkaan, siellä niitä ois ollu.

Nyt saattaa mennä vähän tökerön kärjistyksen puolelle, mutta Tuska Open Airiin tai vastaavaan jos menee, niin lähtökohtaisesti kannattaa odottaa kiinnittävänsä huomionsa kahdenlaisiin naisiin. Vähemmistönä helvetin kauniisiin ja hyväkroppaisisiin päänkääntäjiiin piukeissa dominakuoseissaan, jotka tietty lähestulkoon aina ovat jonkun vitun enemmän tai vähemmän sheivatun isojalan kanssa. Ja sitte näihin kosanderipäissään ihmeellisyyksiä ja kärkkäitä mielipiteitä raakkuviin ja sinappihuntua vaille valmiisiin picnic-kinkkuihin lihan määrää korostavissa verkkosukissaan. Se on oikiasti eri hyvä juttu jos tuntee itsensä viehättäväksi vaikka näyttäiskin suolaporsaalta, mutta ei ne korsetit ja minihameet kaikkien vartaloa imartele. Eikä sitä tuntemattomalle kannata ensitöikseen välttämättä kertoa että Varg tai Breivik on ihan hyvä tyyppi tai narkkarit tunki kerran privaattialueet täyteen cheddaria*

Kivat, nätit ja nuoret tytöt usseesti taas kuuntelee jottain mikä vähän arveluttaa. Eräs paljon naurava, ilosesti hymyilevä ja muutenkin kaikin puolin erittäin miellyttävä vaaleaverikkö soitti mulle väenvängällä The Crashia, ja voi hyvä helvetti. Kokemus oli pitkälti audiaalinen versio ämpärillisen hunajaa ja siirappia nassuunsa kauhomisesta. Sitten on tietty tämä seduloiden perseensheikkauspumputus joka taas on mitä on. Vähänkö harmittaa kun joku tällanen pyytää soittamaan kitaraa tai vaikkapa jonkun oman sävellyksen, ja miltei ainoa mitä osaisi paskana ja yksipuolisena kitaristina tarjota oisi barremolliraiskausta josta ei taatusti tule iloseksi kukaan. Siinä sitten joku Nothing Else Matters intro ja öö.

Vaikka sitä tuli soimattua, niin corecoren puolustukseksi täytyypi sanoa että kyllä sen raskauden ja potentiaalisen kuunneltavuuden(lähinnä deathcore) huomioonottaen sen kauniimpaa sukuopuolta edustavat kuuntelijat miellyttävät keskimäärin silmää erittäin paljon.Henkisestä laidasta kyllä taas en tiedä, mutta hyvä alaku on ainakin!

*henkilökohtaisesti vältyin tämän jälkimmäisen kuulemiselta. Joudun kirjoittamaan ystäväpiirin elämänkokemuksia koska istun itse kellarissa 9/10 ajastani ja pelaan WoWia.

Haikea huominen ja corecore

Joo-o. Tulipa eilen hengattua ruhtinas alkoholin kanssa ja nyt on vähän vetämätön ja mitäänsanomaton olo. Muistu samalla mieleen, että joskus tuleepi kirjoiteltua lärviopukseen satunnaisia aatoksia, minkä seurauksena hyvän maun kerran kaukaa ehkä nähneet toverini ovat härppineet ja kehoittaneet ryhtyä pitämään blogia. No, tässä on, saatana. Ainakin ensialkuun näpytän laiskan anonyymisti, koska olen päättänyt ryhtyä internetin mustanaamioksi, ja virtuaalimaailman konnat ja kelmit parantavat taatusti tapansa kun mustin silminalusin näpytän terävän kritiikin kolmelta aamuyöllä. Vissiin myös siksi, että silloin tällöin saattaa lipsahtaa ruma sana ja aatos, ja jälkikasvuaan töissä stalkkaavalta äidiltä tulis tupenrapinat jos se sen näkis. Siis aivan oikeasti.

Törmäsin internetissä itsensä naiseksi tuntevaan yhdysvaltalaiseen, kieltämättä aika feminiiniseen ja nättikasvoiseen poikaan, joka mainosti metallille pyhitetyssä keskusteluketjussa CoreCorea. CoreCore on siis yleispätevä, mitä tahansa metalcorea, deathcorea tai vastaavaa alagenreä tarkoittava termi. Aika paskaa musiikkia jotten sanois.

Vissiin alkuperäinen tarkoitus on ollut yhdistää HC punk ja metallin ääripäät. Mutta mitä nyt on aikanaan Radio Rockilta tullut CoreCorea tullut kuultua, niin ei siitä hooseestä kyllä mitään vitun havaintoa ole. Lisäksi siellä corecoren luvatussa maassa, jenkkilässä, vissiin on joku korkeakoulu näitä orkestereita ulos pumppaamassa, kerta samalta tahtoo allekirjoittaneen korvaan samaa corecoreatyyliä edustavat bändit kuulostaa. Miltei joka biisi alkaa ältsin ärhäkällä ja teknisellä pauhaamisella solistin raakkuessa sen minkä kitusista lähtee, minkä jälkeen voidaankin sitten siirtyä pillunkiilto silmissä laulamaan hempeän melodista kertsiä. Eipä ne melodiat kyllä edellisestä saatikka seuraavasta bändistä poikkea.

Sitten kun nämä on saatu alta pois niin eiköhän pojat pistetä breakdown tähän. Ja se breakdown on sitten vittu pakko olla joka biisissä. Kuuntelin joskus jotain orkesteria, joka vissiin mielti itsensä melodiseksi deathcoreksi tai mitä vittua sinne päin tahansa. Kuulosti ihan kelvolta(muttei maailmoja mullistavalta) dödöltä se orkesteri, mutta vissiin kesken biisin yhtyeen nikkari oli hokannu että vittu jätkät me ollaan corebändi, nyt äkkiä breakdown jottei porukka meitä muuksi luule! En ite henkilökohtasesti tuota breakdown pakkoa käsitä. Jos on nopea ja kiukkunen biisi, niin hyvän meiningin se pätkäsee, ei muuta.

Halusin ja yritin joskus pikkupoikana ihan oikeasti fanittaa All Shall Perishiä, jota teinivuosien paras kaveri kuunteli ja  joka on vissiin tätä deathcorea ja siten sellasta rankempaa settiä. Vaikka miten kuunteli debyyttiä uudestaan ja uudestaan, ja hehkuttaa kavereille, niin kokoaika oli vaan takaraivossa tunne että ei tää oikein kolise. Vähän niinkuin ois kattonu pornoa vielä laukeamisen jälkeen.