Mikäs tässä palkattomalla vapaalla vaihteeksi ollessaan muutakaan tekis, kun kattois pyjamat päällä ja käsi munissa* Star Warsin trilogiaa ep. 4-6. Sitä alkuperäistä, missä ei Greedokaan ammu ensin. Onpa tuo ihan ensimmäinen elokuva jo helvetin viihdyttävä seikkailuäksönpläjäys jossa on värikkäät, hyvästä syystä ihmisten mieliin painuneet hahmot, juoni, musat ja suurinpiirtein muutenkin kaikki. Aivan täysin hyvistä ja oikeista siitä sellanen miljoonamenestys nopeasti tulikin.
Näin ollen on jo suorastaan häkellyttävää miettiä, miten kauheaa paskaa ne episodit 1-3 on. Erikoista, miten menestys jotenkin tuntuu saamaan jotkut ihmiset menettämään kaiken käsityksen siitä, mikä teki heidät suosioon nostaneista tuotoksistaan suurhittejä. Muita klassisia esimerkkejä ois esim. tuotantokauden 11 jälkeiset Simpsonit. Jos telkusta tulee Simpsonit ja se on uutta, käännän toiselle kanavalle. Kamalaa, väkisin väännettyä skeidaa joka tuntuu olevan olemassa vaan julkkisvierailijoita varten. Niin, ja tietty Metallica. Sen orkesterin jäsenet eivät tällä planeetalla ole olleet ainakaan kymmeneen vuoteen.
*Ei, minulla ei ole erektiota. Haarojenväli on vaan mukava ja lämmin käsien säilytyspaikka kun haluaa mehustella täydellisellä toimettomuudellaan ja hyödyttömyydellään.
EDIT: Ai niin. Unohtu mainita vielä se noista uusista SW leffoista,
että on niissä yks hyvä puoli, jonka takia katson niiden olevan
oikeutettuja olemassaoloonsa. Se, että tää jätkä arvostelis ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti