living the dream

Nyt on sekä punkkua että illallinen. Harmillista vain, että puuttuu ne kynttilät ja daami.


Tai nyt jos tarkemmin miettii, niin ei ehkä kuitenkaan, kun otetaan huomioon illallisen olevan nakkia ja makaronia ja taispa se punkkupullokin aueta ruuvarilla ja lattapihdeillä. Jos niitä ois niin ne kynttilät ois kai pari sähkötuikkua ja teemaan sopiva nainen vissiin rykis sohvalla krapulassa röökilimojansa liikkeelle, kyhnyttäis alaselkätribaaliaansa ja valittelis herpeksensä taas oireilevan.

Tää päivitys tulee 3 kk etuajassa. Nauttikaa, muttei väkiste

Näköjään meikä on muuttamassa tätä jonkinasteen uniblogiksi? Koisin tuossa reippahat 16 tuntia, heräsin iltakahdeksalta ja mun pää on ihan vitun kohmeessa. Heräilin kyllä tämän tästä mutta jostakin syystä en ikinä saanut ittiäni ylös asti vaan jäin vällyihin homehtuun. Jostain syystä meikä jatko pitkälti saman unen näkemistä. Ja tää unihan oli sitten vitun pramee. Pähkinkuoreen tungettuna sen voi kai tiivistää näin: Ryyppäsin erään kaverin kanssa ja olin lähössä huoriin ja halusin ajjaa pääni kaljuksi sitä ennen. Ajelin sitten itekseni tukkaani jostain syystä sängyn pohjalla, niin että ne hiukset putoili mun hartioille ja selän alle ja kutitti perhanasti. 1/3 pääkarvotuksestani ajeltua se kone meni sitten niin tukkoon ettei sitä enää saanut pyörimään vaikka mitä teki, ja lähdin sitten sinne rakkauden ammattilaisten pariin näyttäen joltain ydinlaskeuma-alueen spurgulta kuontaloni osalta. Enkä ees saanu, kun ne ei halunnu tarjota palveluitaan niin vammasella tukalla varustetulle miehelle.

Jonkinlaisena epilogina olin sitten Päivölän Kansanopiston auditoriossa ja koin tarpeelliseksi avautua tästä kokemastani vääryydestä suurelle joukolle nuoria opiskelijoita. Kun tuli sopiva rako oppitunnin pitäjän pölinöihin, avasin suuni ja julistin asiani. Tai siis yritin kovasti. Mun leuka meni jotenkin lukkoon ja suu kiinni möläytin auditorion väelle että MMFFFFPP PFFFFFFMMMMHFH. Tämä oli tietty hiukan noloa mutta kiinnostavaa muuta väkeä kohtaan, jotka kaikki kääntyivät minua kohti ja opettajakin rupes hokemaan mikkiin että mitä nää puhut? Suu vaan pysyi kiinni vaikka yritin käsin repiä sitä auki. Opiskelijaväen huvittuneen ja uteliaan katseen alla keräsin sitten rohkeutta, otin muutaman syvän henkäyksen kylmän hien valuessa ohimoiltta ja silkalla tahdonvoimalla pakotin naama punasena suuni auki ja huusin sänkyni pohjalta oikeassa elämässä ääneen että vittu mun leuka on jumissa. Sänky hiestä märkänä, neljä tuntia auringonlaskun jälkeen.

njoo nääs

Nyt kun kärsii perjantaista krapulaa(?) niin on kai vissiin vallan hyvä hetki naputella sana tai kaks tänne vitun blogiin jota mietin että en ennää ikinä päivitä syistä johtuen. Kai tää akti jotakin miellyttää. Moi Jasu ja kumpp. No enivei. Näin tossa toissayönä tai sitä edeltäneenä yönä aika vitun pässiä unta taas. Alkuasetelma oli kokolailla suoraan Alien leffoista, tosin erilaisella hirviöllä. Jos et tiijä minkälainen on Alienmainen asetelma, niin olet populaarikultturillinen apukki ja sietäisit hävetä. Olin kuitenkin osa jonkinnäköistä palkkasotilasrypästä ja heiluimme avaruusaluksella, joka oli kokenut suhteellisen kovia ja edusti mallinsa puolesta avaruusalusten itäblokkikastia. Eli sellanen tummanpuhuva mörskä joka oli kaikkea muuta kun virtaviivainen ja mukavuuksilla katettu matkustusmuoto. Paljon ahtaita käytäviä ja yleistä kolkon industriaalista tunnelmaa.

Oltiin siis poikain ja pyssyjen kanssa suorittamassa siellä jotakin kontrahtia. Ikävä lisämauste tässä jutussa vaan oli se, että siellä aluksella heilu sellanen vittumainen loiseläin, jolla ei meidän planeetan kanssa ole mitään tekemistä. Avaruusolento siis toisin sanoen. Tää tyyppi oli sellainen limapintanen, iso, pitkä, harmaa ja kaikin puolin vittumainen mato. Kun se spottas sopivan ihmiskohteen niin se hyppäs sen kimppuun ja tunki ittensä sen onnettoman tyypin kurkusta alas. Jonkin ajan kuluttua tämän madon nielleen häiskän kroppaan alkaa kasvaa kaikennäköisiä iljettäviä harmaita mötiköitä, kunnes se muistuttaa ulkonäöksellisesti Notre Damen kellonsoittajaa. Sillä erotuksella että ne kyttyrät ja patit on ankean harmaita ja sattuvat aivan saatanasti. Jossain kohin tyyppi sitten vaan luhistuu ja nää vastenmieliset kasvustot ratkeaa, ja sieltä veren ja visvan seasta luikertelee ulos lisää näitä harmaita matoja. Ymmärtänette siis suhteellisen vahvan mieliteon poistua tuolta alukselta ja vitun hätäseen sitten kanssa.

Mutta kun ei päässyt, syystä X. Yks kerrallaan nää madot onnistuvat nappaan kaverin kaverin perrään. Lopulta allekirjoittanut oli yksin, ja paniikissa säntäili edes takas ja ammuskeli konetuliaseellaan pitkiä sarjoja pitkin seiniä. Jossain vaiheessa löysin itseni aika tukalasta tilanteesta, ja ainut pakomuoto oli Hollywoodmaisen hitaasti sulkeutuva ovi, jonka toiselle puolen oli sitten pakko ehtiä. Dramaattisen Matrix/Max Payne-loikan tekemällä ehdin kuin ehdinkin. Oven sulkeuduttua puoliksi istuin, puoliksi makasin miltei pilkkopimeässä varastohuoneessa ja aivan saatananmoisen pelon vallassa. Käänsin katseeni oikealle tarkastaakseni huoneen ja tilanteen, niin eiköhän sillä vitun mikrosekunnilla jostain pimeästä nurkkauksesta mun päälle hyppää yks niistä saatanan vitun madoista. Pelästyin ihan vitusti, mutta jostain syystä en herännyt.

Tää mato ei kuitenkaan tehnyt mulle normaaleja kolttosiaan. Sen sijaan, että se ois tehnyt musta samanlaisen hirvittävän kasvualustan kuin mun edesmenneistä tovereistani, se vaan tavallaan liimautu mun ottaan kiinni, niinkun karhupumppu. Sykkeen laskeuduttua sieltä viidestä sadasta hokasin sitten että tää mato oli käytännössä vaan iso mulukku . Se pää, joka ei ollut mun ottassa kiinni oli terska, esinahkoineen kaikkineen. Ja jos tää mato ei ollut tyytyväinen tilanteeseen, se alko ruiskutteleen valkosta mähnää sinne ja tänne. Jotta se ois ollu tyytyväinen, mun piti mennä töihin sellaseen saatanan kuppaseen kirjastoon jossa ei ollut muuta kun pari laatikollista lasten kuvakirjoja ja vitusti VHS kasetteja. Nekään ei ollut ees mitään virallisia julkasuja, vaan kotona äänitettyjä leffoja mainoskatkoineen, ja kasettiin oli lyöty vaan teippi johon oli tussilla kirjotettu leffan nimi.

Eli ensin mun alitajuntani säikytti mut hengiltä, ja sitten se teki mun elämästä tylsää ja ärsyttävää. Kiitokset vaan sille saatana.