Nyt kun kärsii perjantaista krapulaa(?) niin on kai vissiin vallan hyvä hetki naputella sana tai kaks tänne vitun blogiin jota mietin että en ennää ikinä päivitä syistä johtuen. Kai tää akti jotakin miellyttää. Moi Jasu ja kumpp. No enivei. Näin tossa toissayönä tai sitä edeltäneenä yönä aika vitun pässiä unta taas. Alkuasetelma oli kokolailla suoraan Alien leffoista, tosin erilaisella hirviöllä. Jos et tiijä minkälainen on Alienmainen asetelma, niin olet populaarikultturillinen apukki ja sietäisit hävetä. Olin kuitenkin osa jonkinnäköistä palkkasotilasrypästä ja heiluimme avaruusaluksella, joka oli kokenut suhteellisen kovia ja edusti mallinsa puolesta avaruusalusten itäblokkikastia. Eli sellanen tummanpuhuva mörskä joka oli kaikkea muuta kun virtaviivainen ja mukavuuksilla katettu matkustusmuoto. Paljon ahtaita käytäviä ja yleistä kolkon industriaalista tunnelmaa.
Oltiin siis poikain ja pyssyjen kanssa suorittamassa siellä jotakin kontrahtia. Ikävä lisämauste tässä jutussa vaan oli se, että siellä aluksella heilu sellanen vittumainen loiseläin, jolla ei meidän planeetan kanssa ole mitään tekemistä. Avaruusolento siis toisin sanoen. Tää tyyppi oli sellainen limapintanen, iso, pitkä, harmaa ja kaikin puolin vittumainen mato. Kun se spottas sopivan ihmiskohteen niin se hyppäs sen kimppuun ja tunki ittensä sen onnettoman tyypin kurkusta alas. Jonkin ajan kuluttua tämän madon nielleen häiskän kroppaan alkaa kasvaa kaikennäköisiä iljettäviä harmaita mötiköitä, kunnes se muistuttaa ulkonäöksellisesti Notre Damen kellonsoittajaa. Sillä erotuksella että ne kyttyrät ja patit on ankean harmaita ja sattuvat aivan saatanasti. Jossain kohin tyyppi sitten vaan luhistuu ja nää vastenmieliset kasvustot ratkeaa, ja sieltä veren ja visvan seasta luikertelee ulos lisää näitä harmaita matoja. Ymmärtänette siis suhteellisen vahvan mieliteon poistua tuolta alukselta ja vitun hätäseen sitten kanssa.
Mutta kun ei päässyt, syystä X. Yks kerrallaan nää madot onnistuvat nappaan kaverin kaverin perrään. Lopulta allekirjoittanut oli yksin, ja paniikissa säntäili edes takas ja ammuskeli konetuliaseellaan pitkiä sarjoja pitkin seiniä. Jossain vaiheessa löysin itseni aika tukalasta tilanteesta, ja ainut pakomuoto oli Hollywoodmaisen hitaasti sulkeutuva ovi, jonka toiselle puolen oli sitten pakko ehtiä. Dramaattisen Matrix/Max Payne-loikan tekemällä ehdin kuin ehdinkin. Oven sulkeuduttua puoliksi istuin, puoliksi makasin miltei pilkkopimeässä varastohuoneessa ja aivan saatananmoisen pelon vallassa. Käänsin katseeni oikealle tarkastaakseni huoneen ja tilanteen, niin eiköhän sillä vitun mikrosekunnilla jostain pimeästä nurkkauksesta mun päälle hyppää yks niistä saatanan vitun madoista. Pelästyin ihan vitusti, mutta jostain syystä en herännyt.
Tää mato ei kuitenkaan tehnyt mulle normaaleja kolttosiaan. Sen sijaan, että se ois tehnyt musta samanlaisen hirvittävän kasvualustan kuin mun edesmenneistä tovereistani, se vaan tavallaan liimautu mun ottaan kiinni, niinkun karhupumppu. Sykkeen laskeuduttua sieltä viidestä sadasta hokasin sitten että tää mato oli käytännössä vaan iso mulukku . Se pää, joka ei ollut mun ottassa kiinni oli terska, esinahkoineen kaikkineen. Ja jos tää mato ei ollut tyytyväinen tilanteeseen, se alko ruiskutteleen valkosta mähnää sinne ja tänne. Jotta se ois ollu tyytyväinen, mun piti mennä töihin sellaseen saatanan kuppaseen kirjastoon jossa ei ollut muuta kun pari laatikollista lasten kuvakirjoja ja vitusti VHS kasetteja. Nekään ei ollut ees mitään virallisia julkasuja, vaan kotona äänitettyjä leffoja mainoskatkoineen, ja kasettiin oli lyöty vaan teippi johon oli tussilla kirjotettu leffan nimi.
Eli ensin mun alitajuntani säikytti mut hengiltä, ja sitten se teki mun elämästä tylsää ja ärsyttävää. Kiitokset vaan sille saatana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti