Näköjään meikä on muuttamassa tätä jonkinasteen uniblogiksi? Koisin tuossa reippahat 16 tuntia, heräsin iltakahdeksalta ja mun pää on ihan vitun kohmeessa. Heräilin kyllä tämän tästä mutta jostakin syystä en ikinä saanut ittiäni ylös asti vaan jäin vällyihin homehtuun. Jostain syystä meikä jatko pitkälti saman unen näkemistä. Ja tää unihan oli sitten vitun pramee. Pähkinkuoreen tungettuna sen voi kai tiivistää näin: Ryyppäsin erään kaverin kanssa ja olin lähössä huoriin ja halusin ajjaa pääni kaljuksi sitä ennen. Ajelin sitten itekseni tukkaani jostain syystä sängyn pohjalla, niin että ne hiukset putoili mun hartioille ja selän alle ja kutitti perhanasti. 1/3 pääkarvotuksestani ajeltua se kone meni sitten niin tukkoon ettei sitä enää saanut pyörimään vaikka mitä teki, ja lähdin sitten sinne rakkauden ammattilaisten pariin näyttäen joltain ydinlaskeuma-alueen spurgulta kuontaloni osalta. Enkä ees saanu, kun ne ei halunnu tarjota palveluitaan niin vammasella tukalla varustetulle miehelle.
Jonkinlaisena epilogina olin sitten Päivölän Kansanopiston auditoriossa ja koin tarpeelliseksi avautua tästä kokemastani vääryydestä suurelle joukolle nuoria opiskelijoita. Kun tuli sopiva rako oppitunnin pitäjän pölinöihin, avasin suuni ja julistin asiani. Tai siis yritin kovasti. Mun leuka meni jotenkin lukkoon ja suu kiinni möläytin auditorion väelle että MMFFFFPP PFFFFFFMMMMHFH. Tämä oli tietty hiukan noloa mutta kiinnostavaa muuta väkeä kohtaan, jotka kaikki kääntyivät minua kohti ja opettajakin rupes hokemaan mikkiin että mitä nää puhut? Suu vaan pysyi kiinni vaikka yritin käsin repiä sitä auki. Opiskelijaväen huvittuneen ja uteliaan katseen alla keräsin sitten rohkeutta, otin muutaman syvän henkäyksen kylmän hien valuessa ohimoiltta ja silkalla tahdonvoimalla pakotin naama punasena suuni auki ja huusin sänkyni pohjalta oikeassa elämässä ääneen että vittu mun leuka on jumissa. Sänky hiestä märkänä, neljä tuntia auringonlaskun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti