Eipä taas nukuta yhtään, mutta eipä sen juuri ole väliäkään kerta ei ole töitäkään tiedossa. Vuokratyöläisenä olon hienous on se, että töitä on asiakkaan tarpeen mukaan. Kun kesätyöpaikassa pitäis tehdä kuormalavoja koneellisesti mutta kone on italialaisten insinöörien ilmeisesti tuhannen päissään suunnittelema ja nikkaroima paskakasa joka ei tee mitään hyvin paitsi hajoa itsekseen ilman provokaatiota tai selitettävää syytä, niin eipä sillä asiakkaallakaan sitten tarvetta vuokratyövoimalle ole ennen kuin joku saapuu korjaamaan sen koneen. Joskus. Ehkä. Mitäpä tässä sitten muutakaan kun raapustaa normaaliin tapaan yhtään pohtimatta ja perstuntumalta mielipiteensä, tällä kertaa pakollisesta asepalveluksesta, ihan kun mistään mitään ymmärtäisi tai jotain kiinnostaisi. Omiin rajallisiin kokemuksiini ja tietoihini perustuva kantani on, että sen vitun kauhean paskan olemassaolo on ihan kiva juttu ja soisin sen olevan olemassa vastaisuudessakin.
Aina joskus pääsee seurailemaan keskustelua tästä nuorten suomalaisten miesten velvollisuudesta suorittaa 6-12kk aseellista tai aseetonta palvelusta. Mikäli kyse on vaikkapa sietämättömän typeryyden ja tunkkaisen vihamielisyyden tyyssijasta, minkä tahansa sanomalehden nettisivujen keskustelupalstasta, ovat siellä vastakkain takapajuiset, salaa sotaa ihannoivat rasistit ja persuja äänestävät serkunnussijat, sekä möyhypäissään epärealistisia rauhanaatteita ja sosiaalietuja loisivia, vieraiden kulttuurien edustajia maahan halajavia kommunistiviherituhippejä. Tai näin lienevät tavalliset tallaajat ja keskenään eriäviä mielipiteitä omaavat kirjoittelijat toisistaan ajattella. Siellä viuhuu sitten jos jonkinmoista argumenttia vaihtelevalla tahdikkuudella ja selkeydellä esitettynä, joihin en aio viitata sanallakaan, koska mua ei vittu kiinnosta.
Oma mielipiteeni on, että sen pitäisi olla kaikille kynnelle kykeneville pakollinen juttu ihan vaan siksi, että se on helvetin kasvatuksellinen paikka. Äkkiseltään sitä saattaisi toisin kuvitella, koska youtube on pullollaan videoita missä isot miehet juoksevat kisaa erivärisiin eristysnauhoihin muumioiksi kääriytyneinä tai tekevät toisilleen jotakin Ville Vallaton -kolttosia, tai sitten ihan vaan muuten mökeltävät niinkuin vajaaälyiset. Mutta katsotaas.
Miettikääpä yläaste-, lukio- ja ammattikouluaikojanne. Siellähän on/oli porukka jakaantunut jos jonkinmoisiin leireihin harrastusten, musiikkimakujen ym. mukaan. On hevareita, hoppareita, skeittareita, nörttejä, lätkäpoikia, jalitsupoikia, pissiksiä, punkkareita, emoja, hipstereitä, "taviksia", hippejä, gootteja, ammareita... Kaikennäköstä hiihtäjää löytyy kyllä kuppasemmankin kyläpahasen teini-ikäisten opinahjosta. Jos jossain on koulu, missä nämä kaikki tulevat keskenään sulavasti toimeen, haluan tietää mitä sieniä keittäjätädit pöperöihin livauttavat.
Mitä tapahtuu, kun kaikilta näiltä sheivataan tukat ja omaan alagenreen liitettävät varustukset vaihdetaan vihreisiin maastokuvioihin ja kaikki asetetaan samalle viivalle? Jos joku miettii, että poloisilta riistettiin juuri yksilöllisyys niin suosittelen häntä ottamaan alahuulensa jämerästi etusormen ja peukalon väliin, ja vetämään ylöspäin pään muotoja mukaillen. Käden ja huulen ollessa niskan paikkeilla, nielaise. Mikäli jonkun tyypin persoona on rakentunut kokonaan ulkoisten seikkojen ympärille, ja niiden riisumisen jälkeen ei jää jäljelle kuin tyhjä kuori, niin maailmanluokan tyhjäpää taitaa kyllä olla kyseessä.
No siellä kasarmissa säikähtänein silmin alikkien määkymistä odotellessa ei pystykään arvioimaan kanssaeläjiä näiden alakulttuuriin kuulumisien perusteella, vaan joutuu kontaktia luomalla hankkimaan vaikutelman heistä. Usealla kuitenkin siihen ikään mennessä sosiaaliset taidot kehittyny sille mallille ettei ekaksi kysy että kuuntelekkonää heviä vai räppiä, tai toivon mukaan ainakin. Näinpä tulee löytäneeksi hyviä puolia tyypeistä, joiden kanssa ei muussa tapauksessa olisi tullut oltua tekemisissä niin millään tavalla.
Aselajista riippuen siellä joutuu myös tekemään yhteistyötä. YVI-2 viestiaseman pystyttäminen on tarkkaa, täsmällistä yhteistyötä ja suhteellisen hyvää kommunikointia vaativaa hommaa, ja jos joltain ei homma luonnistu töhöyden tai silkan välinpitämättömyyden takia, hankaloituu ja pitkittyy homma kaikilla. Omalla asemalla oli yksi laiskan ja vetelän oloinen arjen supersankari, jonka hommista ei tahtonut tulla mitään. Ensireaktio oli miehisenä miehenä ärjyä tälle vitusti ja soimaamalla aiheutetulla häpeällä yrittää saada tätä parantamaan suoritustaan. Jätkän ego oli vaan siinä määrin kuminen, että tämä oli suurinpiirtein yhtä tehokasta kuin avohakkuun tekeminen yksin otsalohkollaan. Ryhdyinpä muiden kanssa sitten yrittämään sellaisia käsittämättömiä menetelmiä kuin kehuminen, kannustus ja tuki. Kuinka ollakaan aseman pystytys nopeutui huomattavasti herran työpanostuksen tehostuttua erittäin hyvälle tasolle, ja osottautupa se muutenkin loppuviimeksi helevtin mukavaksi ja hauskaksi tyypiksi.
Siellä joutuu kokemaan myös sellasia määriä vitutusta, kiristystä, väsymystä, turhautumista, kyllästymistä ja pettymisiä jottei moni ennen ole. Voisin väittää, että tällaisten tuntojen käsittelemään oppiminen on tulevassa elämässä ihan näppärä taito. Itselläni oli Mordorin porteista sisään ensimmäistä kertaa marssiessani mielessä tavoite yletä reserviupseeriksi. No mustahan tuli sitten loppuviimeksi vuoden viestimies. Vitutus oman nimen mainitsematta jäämisestä tuoreiden aliupseerioppilaiden nimiä luetellessa oli aikas universaali, semminkin koska sen avaruusviivan sai useampikin apukki, joiden katsoin olevan itseäni mielen ja/tai ruumiin kuntonsa puolesta heikompia, ja joiden tiesin pärjänneeni itseäni huonommin jos jonkinmoisissa kokeissa ja testeissä.
No, mielenrauhan säilyttämiseksi sekin asia käsiteltävä oli. Loppuviimeksi riemuksi se muuttui, kun vallan kahvaan pääsemättä jäämisen lisäksi jäi se kääntöpuolikin kokematta, nimittäin vastuu, mikä olisi ollut siellä LARPissa suhteellisen merkityksetön, mutta suuri stressinaiheuttaja.
Itse koin kasvaneeni ihmisenä kun sieltä pois pääsin. Samana iltana vedetyt perseet olivat myös universaalit, ja meinas henki lähteä kun nukahdin sähkösaunaan. Ei mulla muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti