Mun isä oli joskus kivikaudella menossa baariin erään sukulaisemme kanssa. Aivan täysin naamat kumpainenkin herrasmies. Poke siinä tietenkin hymähti että menkääs pojat kotiin, ei tänne tuossa kunnossa tulla. No, mun isä oppi aikanaan upseerikoulutuksessa käyttään ääntään siihen malliin, että siitä lähtee ihan oopperalaulajan mölinät. Tai lähtis, jos se ei ois äänihuuliaan vanhuudella ja päivittäisellä sikariaskilla karhoittanut. Helvetin suurivolyyminen, auktoriteettia huokuva jylinä siitä kuitenkin lähtee kun se niin haluaa.
Se sitten julisti sille porttiorankille volyymiltään lähestulkoon Lemmyn bassoa vastaavalla äänellä että ETTEKÖ TE TIEDÄ KUKA MINÄ OLEN? MINÄ OLEN JAMMU TUUKKA(nimi muutettu) JA TÄMÄ TÄSSÄ ON SIMO KUUPPA(nimi muutettu)! Pääsivät sissään perkele! Pitäis vissiin opetella vaan lausumahan suureen ääneen Shakespearemaisen kohtalokkaita protesteja niin ei poketkaan mulle hekotellen pääsis viisasteleen, kun pyrin ravintilaan sisään mutta silmät harittavat kerta jaffaa jäykemmät onkin tehneet mulle kolttoset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti