Moromoro. Suuret pahoittelut vaan armaille lukijoilleni siitä, etten ole kirjoittanut. Itsenäisyyspäivän jälkeen keskitin koko olemukseni odottamaan joulua kuin paraskin kirkassilmäinen, puhdassieluinen pieni lapsonen Disney piirretystä, jollainen toki itsekin olen. Silmien kirkasta katsetta tosin samensi keskiolutpainotteinen visiitti kotikyläni yöelämään. Ei siitä sen enempää. Ihan vaan siitä syystä että ei se juuri kertomisen arvoinen juttu tälläkään kertaa ollut.
Sitten kun se typerällä jeesuksen synttäriteemalla koristeltu pakanajuhla koitti, oli aika antautua armottoman hedonismin valtaan ja syödä ja juoda ja syödä ja juoda, ja josko sitä vielä vähän söis ja jois. Seuraavaksi olikin kiva kopata matkaan joku maailmanlopun bakteeri ja värjötellä kovassa kuumeessa paksun vällypinon alla, sekä pohtia uskaltaako sitä käydä nukkumaankaan edes. Pakki kun oli siinä määrin sekasin, että katsoin lakanoiden tahattoman värjäysprosessin olevan aivan mahdollinen siinä yön pimeinä tunteina kuumehoureisia unia nähdessä. No, ei siinä kuitenkaan niin käynyt ja elävien kirjoissa ollaan taas.
Unien laatu nyt vaan jatkuu kuumehoureisena. Siinä se tosin on pysynytkin käsittääkseni koko ikäni ajan. Viime yön seikkailuista tosin en muista kuin päätöksen. Hengasin täällä Ulan Batorin kunnan(nimi muutettu) perämettissä porukoillani ja vanhassa huoneessani. Muistaakseni johonkin oli lähdettävä muutaman tunnin sisään, mutta odottelu tahtoi käydä suhteellisen pitkästyttäväksi. Onneksi taskussa oli supermakee metsästyssimulaatio. Se laite oli tuolla ylhäällä kuvattua Pocket Pod -kitaraefektilaitetta muistuttava laite, jossa oli perus älypuhelimen näyttö. Ja se "simuloi" metsästystä luomalla tyhjästä eläimiä joita sitten piti ihan konkreettisesti metsästää.
En tiedä mistä moisen jumalkoneen olin hankkinut, semminkin kun en ole edes metsästyksestä ikinä kiinnostunut, mutta omistinpa kuitenkin. Ei mun tehnyt kyllä mieli mitään ruveta lahtaamaan. Koitin käyttää konetta vaan saadakseni söpön pikku sopulin pyöriin nurkkiin kaveriksi siinä odotellessa. En kyllä sitäkään osaa sanoa, miksi just sopuli kaikista maailman eläimistä. Se perkeleen kone kuitenkin rupes prakaan enkä saanut sopulia kaveriksi. Sen sijaan se rupes räiskiin mun huoneeseen kaiken maailman lukkeja ja hämähäkkejä. Ei ollut kivaa sitten yhtään, vaikka pahimmasta hämähäkkikammostani oonkin jo yli päässyt. Mutta siinä kohden vasta rupeskin harmittaan, kun se laukas mun huoneeseen mekastamaan öttiäisen, jonka kaltaista en sitten ikinä ollut nähnytkään.
Se oli aivan helvetin iso, siivekäs, musta ja muistutti malliltaan rukoilijasirkkaa, paitsi että oli sirkkaa huomattavasti läskimpi. Se rupes sitten lenteleen ympäri mun huonetta ja piti samalla omituista, viuhuvaa ääntä. Vähän samanlaista mikä lähtee, kun halkoo jollain ohuella pajuoksalla ilmaa. Kokoa oli tosiaan ököllä sen verran, että on aika siinä ja siinä riittäiskö yks kämmen sen pitelemiseen. Ei siinä että kannattaisko mokomaa pidellä, kun äärimmäisen vihanen se oli myös. Allekirjoittaneenkin päälle se kävi heti kun hoksas.
Ei kai siinä sitten muuta kun äkkiä karkuun. Pitkälle en kyllä päässyt, kun huoneeni oven takana välittömästi alkavissa rappusissa piti vetää loppuvuoden komeimmat lipat. Ei äidin villasukat oikein pitäneet. Onnistuin rappusten alapäässä selälläni maatessani läppäseen päälle höökivän ötsimötsin pois, mutta puraseen se kämmenselkää onnistui. Se sattuikin sitten siinä määrin, että kivusta syntyneen vihan, sekä pelon aiheuttaneen adrenaliinin voimalla nousin äkkiä ylös ja puskin otuksen hengiltä seinää vasten. Siis päälaki edellä juoksin seinää pahki ötökän liiskaksi. Täytyy sanoa, ettei ihan äkkiseltään näin hereillä tulis mieleen tehdä.
Uroteon tehtyäni hain nyt jo rauhoittuneen metsästyssimulaation ja etsin tietokannasta, minkä helvetin perkeleen olin itseni kimppuun oikein onnistunut usuttamaan. Löytyhän se. Ötökkä oli luokiteltu agressiiviseksi ja lievästi myrkylliseksi, ja sen latinankielinen nimi oli LED Diamonds. Siinä vaiheessa piti jo sanoa itellekin unen läpi että oliskos sitä nyt jo aika pikkuhiljaa herätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti