Raskaamman musiikin alagenreistä todennäköisesti suurimmassa kulutuksessa allekirjoittaneella on tuo Norjan poikien herttainen bläkkisjyrmytys. Hiljattain on tullut kuunneltua sitten Taakea. Hoestin projekti on ihan vakavasti otettavaa musiikillisesti, vaikka parilla viime levyllä on mittäänsanomattomia ohilyöntibiisejä useampikin, jotka ei sitten herätä oikein mitään fiiliksiä.
Yks biisi mikä kuitenkin herättää fiiliksiä, on viimesimmän levyn kappale nimeltä Myr. Se nimittäin pistää repeilyttään ihan vitusti. Hoest on näitä Norjan herttasia TRVE miehiä jolla vissiin on jotain pahoinpitelyjuttuja takana, ja saksassa se oli heilunu keikalla hakaristi rintaan teipattuna ja haukku myöhemmin saksalaiset pystyyn kun eivät käyneet haastamaan hänelle verbaalisesti taikka fyysisesti, vaikka historiaansa kammoksuvat ja tämä Norjan härski provokaattori heilu hyvän tovin pitkin saksan katuja ja keikkapaikkoja ja oli koko aika muutenkin aivan avoimesti esillä. Hurmaava herrasmies siis, jonka ominaisuuksin ei ainakaan näiden perusteella ensimmäisenä tulisi mieleen hullunkurinen huumorintaju.
Näin ollen tullee ihmeteltyä että mikäs vitun repäsy tää Myr on? Kuunnelkaa vaikka . Helvetin hienosta introsta lähtien erittäin kuuntelukelpoista Norjailua, mutta sitten tapahtuu jotain. Ensiksi fiilistellään barremollitremoloja ja Hoestin karjumista ja kirkumista, jotka luovat siinä määrin kolkon tunnelman että saatanakin helvetissä alkaa hakemaan mummon vilasukkia. Sitten lyödäänkin aivan yllättäen farkkuhaalarit niskaan ja ruvetaan banjoileen. Hhahhahahaha mitä vittua? Banjollakin varmaan ois mahollista kyetä soittamaan tummia ja synkeitä melodioita ja tunnelmia, mutta tässä ei ees yritetä sellasta, vaan jorataan heinänkorsi suussa mettäpolkua pitkin pontikkapannulle. Vähän melkein meinais harmittaa kun muuten niin pätevään biisiin on sotkettu tuommonen, mutta naurattaa liikaa :_D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti