keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Moi

Empaattisena ihmisenä aattelin vaihtaa tän blogin väriteeman niin teidän silmät ei niin kärsi kun tuutte kattoon että ei, ei oo päivittäny blogiaan vieläkään kun on niin paska jätkä, ruma runkkari ja pieni_peeeeniksinen homoseksuaali. Sivuhuomautuksena tokaistakoon, että mää en ymmärrä ihmisiä, enkä luota ihmisiin jotka lausuu peniksen että peenis. Tämä avautuminen ei välttämättä vaikuta miltään tiukalta ja ajatusrikkaalta asiasisällöltä, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että se ei ole. Aivan sama mulle, mun blogi vittu.

Se, että hörisen sekavia ilman asiaa tässä nyt johtuu pitkälti siitä, että mulla ei oo asiaa, mutta päätin silti kirjoittaa jotakin. Ilmiselvästä välinpitämättömyydestäni huolimatta tunnen nimittäin tämän tästä ikävää omantunnon pistelyä sen takia, etten mitään tänne ikinä kirjoita vaikka tätä joku kaheli tai kaks sattuu lukemaankin(moi Lauski ja Mäkelä=) ja tarkastamaan toivorikkaana, että ehkä se TÄLLÄ kertaa on jotain raapustanut.

No, oon nyt hiljattain kuunnellut sellasta aristia kun Puukko-Allu("oikealta" nimeltään Panama Rayo kai). Äkkiseltään herrää kyllä itellekin kysymys, että miksi vitussa, kerta tää suomiräpin aatelin edustaja on musiikillisesti aika vitun paskaa ison osan ajasta. Meinaan, kuka vittu oikiasti tykkää siitä, että muokataan ihmisääntä useita nuotteja korkeammaksi tai matalammaksi, niin että se kuulostaa niiltä vitun smurffilevyiltä tai joltain suohirviöltä? Ihan hirviä kikka saatana. No, se miksi kuuntelen on että mua reppeilyttää ja viehättää tää feikkipersoona Puukko-Allu, joka on äärimmäisen kärjistetty stereotyyppi suomalaisesta lähiönotkujasta ja laitapuolen kulkijasta joka vettää keppanaa, viinaa ja piriä ja rähisee sekavana puukon kanssa. Plussaa toki siitä, että Puukko-Allu rähjää semivahvalla Oulun murteella, joka hivelee korviani koska sydämessäin kytee kaipuu Pohjanlahden Harmaaseen Helmeen. Lisäksi nostan hattua lyriikkapuolelle, joka loihe lausumahan niin rumia, härskejä ja mustan huumorin sävyttämiä mietteitä, että karskimmallakin hevimiehellä menis sormi suuhun jos pitäs shokeerauskilpasille ryhtyä.

Mä näin kerran yhen Silokki-Sannan
Se sano että kainalossa päätäsä kantaa

Annoin sille moran, käskin sen Siwalle
Mutta se meni tekeen itsaria sillalle

Mätkähti itkien pohjalle
Revin sen viereen ja työnsin tielle
Datsuni perkele ei lähteny käyntiin
Juo vähän bensaa, mä kannua näytin

Sytkärillä suuhun ja tulessa Sanna
Ei varmaan Sanna enää suuhun anna panna

Palo niin pahasti, tungin sen väliseinän sissään
Se ei tajunnu mistään

Kuka täällä ostaa mitään palanutta paskaa
Pysyköön piilosa remppaan asti

Älä vingu tai maalaan sua spreillä
Meisselillä muusiksi, naamavärkki uusiksi



https://www.youtube.com/watch?v=RRDIUHsXbYY

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti