perjantai 23. toukokuuta 2014

Hobotti osa 2



Mää kattoin muuten hiljattain sen höpöttimen kakkososankin, vaikka suoraan sanoen kiinnosti yhtä paljon kun kattoa sellasta Star Wars Episode I uusintajulkasua, josta ois leikattu kaikki kohtaukset poissa jossa EI oo Jar Jar Binksiä. Kun mää niin vittu tiesin millasta tuubaa se tullee olemaan, etenkin sen vitun CGI tykityksen osalta. Siinä kirjassa kun nääs on kohtaus, jossa Bilbo salakuljettaa ne partakäppyrät tyhjissä tynnyreissä vesireittejä pitkin vankilasta poissa. Kohtaus meni kutakuinkin näin: äkisevät kääpiöt tynnyreihin, tynnyrit umpeen, tynnyrit jokkeen, tynnyrit jokea pitkin kauas vankilasta ja rantaan, likomärät ja vikisevät kääpiöt poissa tynnyreistä. Tätä kirjan kohtausta kun muistelin ennen leffan kattomista, pohdin hilijaa mielessäni että se mettästä ulos suhtkoht rauhassa soljunut joki on Peter Jackson varmana visuoinut sellaseksi  20km pitkäksi koskiseikkailuksi, jossa ne tynnyrikääpiöt paahtaa lujempaa kun mitä niagaran puttouksia alas pääsis punasena huutava suihkumoottori peräaukkoon integroituna. Samalla kun pyörittelevät päänsä yllä jotakin  kääpiöhilpareita ja keppejä niinkun kissaa hännästä, ja 90 asteen välein kopisee ase jonkun tietokonemörököllin päähän. No sellanenhan se kohtaus sitten oli. Oli niin jännää katottavaa, että meinas jopa 90-luvun Suomionnenpyörä jäädä kakoseksi.

Onttojen ja haukotuttavien CGI-vuoristoratojen tympäs lisäksi jo sen draamakin. Ei pystyny ees kellaan ohi kaikkia kohtauksia jossa ei ollut mitään mielenkiintosta, kun seurassa katto. Tosin jos totta puhutaan se leffa ois kestäny sillon ehkä korkeintaan sen vartin.

Siitä plussaa Hobitti kakoselle kuitenkin, että siinä oli Benedict Cumonmybaps, joka on ihan hyvä tossa BBC:n Sherlockissa. Paitti etten mä sitäkään sarjaa aina ymmärrä. Sillä Sherlockilla oli yks kohtaus, jossa se meni "mielipalatsiin." Tää mielipalatsi on siis sellanen suurta keskittymistä vaativa, vissiin ihan oikiasti toimivakin ajattelu-/muistinkäyttötekniikka että kuvitellaan fyysinen ja selkeä paikka, kuten palatsi, marketti tai Rata-Pub ja sitten mielessään sijotellaan jotakin muistettavia asioita sinne pitkin käytäviä. Että kun myöhemmin kuvittelee mielessään kävelevänsä Rata-Pubin kusenpolttamalle sohvalle, niin näkkee kokispullon ja muistaa että ainii sitähän piti rommikolalla vetää persekännit kotona ja yksin ens kuun 14. päivänä. No kun se Sherlock meni sinne mielipalatsiinsa niin se jostain syystä sitten huito käsiään ilmasa, niinkö ois käyttäny sammaan aikaan 15 kelluvaa, näkymätöntä iPadia. Miksi? Ei mua haittaa mutta ihmettelenpähän vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti