Koulumatkalla tuli keskustan tuntumassa vastaan parivaljakko parikymppisiä romanimiehiä ja rotikka. Mut spotatessaan jätkät pysähty pyörätien poskeen ja koiraa taluttava lukitsi rotikan pantaan kiinnitetyn flexon niin lyhyeksi kun saa, mistä oon ihan kiitollinen. Se mötikkä kun hyppäs möristen mua kohti kun kävelin ohi. En normaalisti pelkää isojakaan koiria, mutta rotikoissa on joku ominaisuus, mikä aiheuttaa kuumotukset vaikka oliskin ihan hyvin koulutettu ja läyhä yksilö. Kinokseen lentäminen ~40-50kg lihasta ja hammasta päällä ei muutenkaan kyllä ois kuulunut mun päivän suunnitelmiin. En tiijä, on kyllä varmaan äärimmäisen tehokas vahtikoira, mutta jos koiralla palaa hermot jo ohikulkeviin tyyppeihin niin en itse ihan noin ihmisten ilmoilla sitä ulkoiluttais. Pääsee hengestään mokoma jos jotakin onnistuneesti haukkaa.
No, jos vihaset koirat vähän harmitti, niin onneks koulumatka kulkee omakotitalolähiän läpi. Erään talon pihassa oli jotkut nappulakaverukset päättäneet rakentaa lumilinnat, jotka oli aivan identtiset. Sellanen ympyrän muodostava, vajaa metrin korkuinen muuri oli molemmilla. Vissiin tais olla joku skaba pystyssä kun toinen soimas harmistuneena pikkupojan läpitunkevalla falsetilla sitä toista kakka-aivoksi ja perseaivoksi misä kohin piti jo reppeillä pikkasen. En tiijä mistä oli pikkupoika moista kielenkäyttöä oppinut, mutta mua ei ainakaan haitannut yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti