Onpa tässä hiljattain tullut törmättyä sellaseen ilmiöön, että porukka sannoo ääneen että lol. Uskosin että aika internetvapaa ihminen on saanut olla koko ikänsä, jos sitä ei osaa sanoa että mitä se lol meinaa. Naperona härppi jostakin syystä se, kun porukka lollotteli menemään netissä, kuten myös se että korvattiin sana "you" kirjaimella "u" koska se lausutaan just samalla tavalla. No, ennää se ei nii kiusaa. Semminkin kun joissakin tilanteissa se on ihan eri näppärä keino nopeuttaa sitä asiansa ilmoille kuuluttamista. Mutta sitä en kyllä käsitä että mikä siinä on kun pittää livenä tuumata johonkin huvittavaan asiaan, että lol. Kun eikö se oo vähän tarkotettu kirjotetussa kommunikoinnisa ilmasemaan, että nyt kyllä pikkasen naurattais? Eikö sitä vois livenä ihan vaan naurahtaa ennemmin tai sitten hän hymähtää, jos ei nyt mittään huutonaurua sattus lähteenkään. Etenkin äidinkielenään englantia porisevan henkilön suusta kun se kuulostaa vähän samalta, kuin jos vähän enemmän kuin vähän humaltuneena ja/tai kehitysvammaisena yrittäs puhua ja tulis vähän pulautettua samalla. Lolloti lol vaan itelles.
Toinen asia mikä nyt on hiljattain ruvennut vähän kiusaan onkin sitten henkilökohtaisempi suuri häpeä. Jossakin kohin kun rairai-iltaa vietetään niin aika suurella todennäkösyydellä rupean raakkumaan kun mikäkin Immortalmies. Aika useasti nyt hiljattain pahoilla teillä mutkitellessa ovat kaverit kattoneet kieroon ja ihmetelleet että mikäs perkele nyt sulle tuli? Siis en mittään järjettömyyksiä ryhdy räkäisellä äänellä rähjään tai huutaan, vaan ihan vaan kaverille saatan tokasta että mitäpäs tuumaat tuon teini-ikäisen tanssilattialla keikkuvasta istumapuolilihaksistosta tai että pittäisköhä sitä vielä yhet kävästä nappasemassa ennen merkkiä. Se vaan tullee niinkun jonkun black metal mörököllin viinan ja tupakan raiskaamasta rööristä yllättäen. Kait se siihen liittyy kun juottolassa rupeaa merkkiä kohti aina se volyymi alkaa nouseen sekä musiikin että ympärillä heiluvien ihmisten kohalta ja pittää itekin ryhtyä nostamaan ääntänsä kuuluville, mutta se ei sitä sitten niin kestäkään nykyään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti